Painonpudotus on tällä hetkellä -15kg ja tänä vuonna paino on pudonnut aika sujuvasti. Viime vuonna ja vuoden vaihteessa minulla oli todella monta niin sanottua "jumituskohtaa" eli paino pysähtyä melkein kahden kilon välein aina pariksi viikoksi, eikä oikein suostunut putoamaan.
Tämä kyllä harmitti ja masensi. Se ei kuitenkaan saanut minua luovuttamaan!
Se, että paino pysyy paikallaan, tarkoittaa yleensä sitä, että keho tottuu painonpudotukseen ja uuteen painoon. Keho totuttelee myös parannettuun ruokavalioon, ruoansulatukseen ja liikuntaan. Eli tavallaan se on ihan hyvä, että paino vähän väliä seisahtuu, sillä se tarkoittaa sitä, että paino ei myöskään nouse yhtä helposti enää sen pisteen yli.
Nyt kuitenkin iloitsen sujuvasta painonpudotuksesta. Tällä hetkellä, vaikka yhä on selvää ylipainoa, olo on todella hyvä. Olo tuntuu kevyeltä, puhtaalta, voimistuneelta ja hyvinvoivalta. Tietenkin, kun olen päässyt sairaalloisen ylilihavuuden kategoriasta pois.
15kg tuntui niin painavalta. Ja silloin tajusin, että tällaista ylipainoa olen tähän asti kantanut mukanani. Eli ei ihme, että olo on niin paljon parempi tällä hetkellä.
Pieni masentava puoli siinä oli se, että tajusin myös kuinka paljon painoa minulla on vielä pudotettavana... mutta masennuksen hetki ei kestänyt kauan, sillä nyt minulla on sellainen tunne, että pystyn tähän painonpudotukseen!
Minä pääsen tavotepainooni.
Toisaalta tavoitepainon ajatteleminen saa minussa ristiriitaisia ajatuksia. Sillä olen aina ollut ylipainoinen, aina minulla on ollut enemmän tai vähemmän ylipainoa. Miltä se tuntuukaan olla normaalipainossa? Miltä näytänkään, kun ei ole ylipainoa?
Tavoitetta odottaessa!
Ennen tavoitetta minulla on kuitenkin välitavoitteita ja ne pitää vielä saavuttaa. Se tekee painonpudotuksesta selvästi helpompaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti