Liikunnallisia ja mittauksellisia saavutuksia

Vähän tunnelmia toukokuulta!

Osallistuin siskoni kanssa Kuntovitoseen Turussa 16.5. ja siellä 10km juoksulenkille. Kipinä osallistua tapahtumaan lähti siitä, kun tammi-helmikuussa huomasin kuntosalilla, että jaksankin juosta juoksumatolla enemmän kuin 10 minuuttia! Joten, lähin maaliskuussa treenaamaan tapahtumaa varten. Aloitin 5km juoksusta, sillä kuntosalilla matka oli jo taittunut juoksumatolla. Lisäsin kilometriä noin viikon välein aina vähän enemmän kunnes sain juostua 10km. Juoksin kaksi kertaa 10km ennen tapahtumaa ja molemmilla kerroilla meni noin 1 tunti ja 15-20 minuuttia.

Kuntovitosessa sitten Pete Parkkosen johdolla lähdimme juoksuun. Kerran jouduin pysähtymään valoihin. Yhden spurtin aikana, kun halusin ehtiä valoista ennen kuin autoilijat päästettäisiin liikkeelle, astmani potkaisi kunnolla käyntiin ja viimeiset 3km olivat todella vaikeita. En ollut ottanut astmakiekkoa mukaan. Miksi? No se ei mahtunut mukaan ja ajattelin, etten tarvitse sitä.

Kuva Kuntovitosen sivuilta, kuvaaja: Valtteri Hentilä

Pääsin kuitenkin rättiväsyneenä maaliin pari minuuttia vajaa tunnissa! Kuulin, että Pete Parkkonen juoksi lenkin 42 minuutissa eli en pidä omaa suoritustani huonona. Puhuimme jo siskon kanssa, että olisiko seuraava etappi sitten puolimaratoni!

Juokseminen on kivaa ja nautin erityisesti kun saan kuunnella musiikkia kauniissa säässä. Epäilen kuitenkin, että minulla ei ole täysin juoksutekniikka hallussa mutta ainakin pääsen eteenpäin. Minun pitää myös treenata selkä- ja vatsalihaksia enemmän, sillä en jaksa kannatella yläkroppaani juoksun aikana vaan painun kasaan, mikä on huonoksi keuhkoille.

Olen myös menossa uusiin astmatutkimuksiin, missä katsotaan hoitavan lääkkeeni annostus oikein. Rasitusastma ei muuten vaivaa mutta juoksussa keuhkot ovat niin suuressa rasituksessa, että tuntuu ikävältä. Eli toivon mukaan jatkossa juoksulenkit myös sujuvat paremmin

Kuitenkin hieno saavutus! Kuntovitonen oli myös yksi asetettu tavoitteeni ja etappini.

Ostin vihreän mekon. Kuva vääristää väriä, se on oikeasti kirkkaanvihreä.
En ole aiemmin uskaltanut pitää muuta kuin mustaa päällä.
Tykkään mekosta todella paljon ja näytän ihan hyvältä sen kanssa, olen superiloinen!

Loppu toukokuussa päätin myös käydä kehonkoostumusmittauksessa. Kehonkoostumusmittauksia on monenlaisia ja mitä olen niistä lukenut, paljon niitä kritisoidaan ja niiden sanotaan olevan epätarkkoja. Itse kuitenkin lähdin sillä periaatteella mittaukseen, että haluan suuntaa antavia tietoja kehoni koostumuksesta. Mittauksesta myös sanottiin, että koska siinä arvioidaan sukupuolen, iän ja pituuden mukaan, ei tuloksia pysty oikein keskenään vertailemaan - muuta kuin omia tuloksia tietenkin!

Sen tiesinkin jo, että ylipaino nostaa painoindeksiä ja rasva-arvoja. Minulle tärkeimmät tulokset olivat kuitenkin se, että mineraalit, proteiinit ja nestetasapaino olivat kunnossa. Proteiinit olivat jopa vähän yli normaalin, mikä kertoo siitä, että olen onnistunut lisäämään proteiinia ruokavaliooni. Myös lihasmassani on suurempi kuin muilla saman ikäisillä ja pituisilla naisilla, mistä olin todella tyytyväinen! Mittauksen mukaan kädet ja jalat olivat hyvin tasapainossa keskenään, kun taas keskivartalo oli tietenkin vähän suurempi, sillä keskivartalo lihavuutta minulla selkeästi on.

Naisten keskivartalon mitta (mitattuna 2cm navan yläpuolelta) tulisi olla alle 88cm. Alkuvuodesta keskivartalon pituus minulla oli 104cm ja vuoden 2013 puolella muistaakseni yli 110cm. Tällä hetkellä se on 93cm eli en ole enää kaukana normaalimitoista!

Olen tosiaan malliltani päärynä ja suurin osa painosta on kertynyt etenkin pepun ja reisien alueelle. Koska en ottanut tarkkoja mittoja mutta vanhoja vaatteita mitattaessa, vuoden 2013 puolella pepun alue oli jotain 160cm luokkaa, kun taas tällä hetkellä se on 116cm. Eli paljon on lähtenyt pois vaikka vielä on pudotettavaa.

Ylipaino ja etenkin keskiavartalolihavuus myös tarkoittivat mittauksessa sitä, että sisäelinten ympärille kertyneen rasvan määrä oli suurempi kuin se saisi olla mutta ei mielestäni enää niin hälyttävä. Suositus oli taulukossa lähellä 100 ja minulla oli 130.

Tällä hetkellä painoindeksi on 29,1 ja tuntuu ihan uskomattomalta olla lievän ylipainon kategoriassa, kun koko operaation alussa painoindeksini oli 40,8 eli sairaalloisessa lihavuudessa. Painoindeksi ja paino tuntuvat tässä kohtaa ihan älyttömiltä ja ihmettelen yhä, miten olen voinut päästää itseni niin huonoon kuntoon...

Kehonkoostumusmittauksen jälkeen olin todella tyytyväinen siihen, että lihasmassaa oli tosiaan enemmän kuin normaalisti. Mikä myös automaattisesti tarkoittaa sitä, että minun ei tarvitse tavoitella sitä 73kg:n painoa, sillä lihakset painavat vartalossani paljon enemmän. Tämä on hyvä asia, koska alun alkaen asetin tavoitteekseni vähän yli sen, mitä painoindeksi suosittelee ja nämä tulokset tukevat päätöstäni.

Tavoitteenani on tosiaan päästä 75-77kg painoon. Siksi kahden kilon vaihtelu, että paino muutenkin elää ja liikkuu syömisten mukaan. Näin kevään loppuessa ja kesän alkaessa (koska kesäkuu = kesä) melkein saavutin tavoitteeni ja paino on 87kg. Mikä siis tarkoittaa sitä, että minulla on viimeiset 10kg pudotettavana!

Kävin kaverin luona kuvaamassa ja jostain tämä superman-asento kuvaa tämänhetkistä fiilistäni.
Olo on kuin olisin superman!

Luku tuntuu epätodelliselta. En voi uskoa, että tavoite on oikeasti jo noin lähellä! Olen tämän vuoden puolella pudottanut 15kg ja vajaa kahden vuoden aikana35kg. Onko nyt tosiaan mahdollista, että loppuvuoteen mennessä voisin olla tavoitteessani? Uskomatonta!

Toiveenani on, että syksyn aikana saisin painon 80kg:n ja sen jälkeen ottaisin personal trainerin, jonka kanssa katsomme viimeiset vaikeat kilot ja muutenkin treeniohjelman niin, että saan hyvänmallisen ja -näköisen vartalon!

Sit ku ahdistaa, ni ahdistaa kunnolla

Istun tässä sohvalla yli 30kg kevyempänä kuin puolisentoista vuotta sitten. Oloni on paljon parempi ja tunnen voivani paljon paremmin. Silti, kun katson itseäni peilistä, näen vain sen, mitä vielä pitää tehdä ja muuttaa. Miksi en osaa olla tyytyväinen itseeni?

Kuvistakin näkee huomattavan eron ja sen älyttömän muutoksen, mikä on tapahtunut. Kiloja on lähtenyt, senttejä on vähentynyt ja elämänilo on lisääntynyt. Saan käyttää pienempiä vaatteita, huomaan vanhojen vaatteiden käyneen liian isoiksi ja olen älyttömän iloinen pienestä vyötäröstä.

Mutta kaikki mikä on sen olla, suoraan sanottuna joskus kuvottaa. Maha ei ole ihan täysin kadonnut, vaan keskivartalolla läskiä ja ihoa niin, että siitä saa oikein kunnolla otettua kiinni ja ravistettua. Olen laihtunut hitaasti, miksei keskivartalon iho ole tullut mukana? Senttejä on lähtenyt mutta perseen alueelta todella vähän. Tuntuu kuin olisin valahtanut alaspäin, kaikki paino perseen ja reisien kohdalla.

Olen kuin päärynä.

Tuntuu niin ikävältä, kun toisaalta olen iloinen saavutuksistani, toisaalla itken yhä peilin edessä ja kauhistelen itseäni. Mietin, miten koskaan päästin itseni niin huonoon kuntoon, miksi annoin kilojen kertyä. Tuntuu, että olen jo tehnyt työni, eikä yli 30kg minuusta riitä?

Uuvuttaa mutta en halua luovuttaa.

Vartalon mallini on mikä on, suvultani olen saanut tiettyjä piirteitä mistä pidän ja osasta en kauheasti välitä. Odotan vain sitä hetkeä, kun saisin vielä vähän kiloja pois ja voisin aloittaa painon ylläpidon ja erilaisen treenaamisen.

Varmasti erilaisissa treeniliikkeillä pystyn muokkaamaan vartaloani siihen suuntaan, mihin haluan, mutta se ei onnistu ennen kuin liikakilot ovat poissa. Kuten joku on joskus sanonut vatsalihaksista: kaikkien läskien olla voi olla todella hyvät vatsalihakset, ne eivät vaan näy.

Olen tehnyt välitavoitteita, joiden avulla pääsisin varmemmin perille. Matka tuntuu vain niin pitkältä. Ja välitavoitteekin joskus jäävät viittä vaille saavuuttamatta.

Välillä olen kateellinen ihmisille, joiden ei tarvitse nähdä vaivaa jokapäiväisissä asioissa. Minäkin haluaisin joskus elää tätä elämää niin, ettei tarvitse aina miettiä, mitä laittaa suustaan alas ja koska viimeksi on käynyt lenkillä. Olen kateellinen ihmisille, jotka ovat saavuttaneet tavoitteensa ja näyttävät hyviltä, koska pelkään etten koskaan yllä omiin tavoitteisiini.

Nämä ajatukset täytyy kuitenkin päästää ulos. Etteivät jää sisälle myrkyttämään.

Ehkä tämä vielä tästä?

Tämän hetkinen painonpudotussaldo ja painonhallinnasta

Koska itsetuntoni tätä aina välillä vaatii... Eli kun usko itseensä alkaa loppua, on hyvä katsoa vanhoja kuvia ja nähdä oikeasti, kuinka suuri muutos on tapahtunut.

Kaikki positiiviset sanat ovat olleet kullan arvoisia ja niiden avulla myös tulee tunne siitä, että muutosta on tapahtunut. Sitä päivää odottaen, että itse on tyytyväinen itseensä.

Tällä hetkellä kokonaispainonpudotus on -30kg. Vielä olisi matkaa jäljellä tavoitepainoon mutta ainakin yli puolen välin olen mennyt!

Vaikka paino on tosiaan pudonnut tämän vuoden puolella hitaammin mitä viime keväänä, yritän kuitenkin nähdä positiiviset puolet siinä. Kun paino putoaa hitaasti, se myös pysyy varmemmin poissa ja iho ehtii kiinteytyä mukana.

Katselen aina silloin tällöin motivoituneena Hurja painonpudotus-ohjelmaa mutta kauhistelen roikkuvan ihon määrää ja pelkään sitä, pysyykö pudotetut kilot noin rankan treenin ja dieetin jälkeen oikeasti poissa? Itsellä kun kyseessä on oikeanlaisen ja terveellisen elämäntavan löytäminen, jotta ei tarvitse koko loppuelämää painon kanssa kamppailla. Nyt tuntuu, että olen oikealla linjalla.

Olen tosiaan ollut nyt kuukauden verran laskematta kaloreita ja syönyt monipuolisesti, terveellisesti, silloin tällöin herkutellen ja vähentänyt stressiä. Ja silti paino on laskenut. Laitankin tässä lähiaikoina kirjoituksia siitä, mitä olen oikeasti syönyt.

Kaverini kysyi minulta, olenko jollain dieetillä ja automaattisesti vastasin, että en ole. Kun aloin kertoa, mitä syön, niin kaverini totesi että kyllähän tuo dieetiltä kuulostaa. Olen omaksunut terveellisen ja monipuolisen sekä proteeinipitoisen ruokavalion, etten enää itse pidä sitä dieettinä. Mikä on tärkeää, sillä en halua syödä minkään väliaikaisen dieetin mukaisesti vaan opetella syömään oikein. Ehkä nyt olen löytänyt oikean linjan ruokavalion kanssa.

Olen myös lisännyt liikunnan monipuolisuutta ja käyn nykyään kuntosalin ja kävelyn lisäksi uimassa, hölkällä ja sulkapalloa pelaamassa.

Pieniä onnistumisia

Elämän pieniä iloja: viimeinkin pystyn käyttämään saapikkaita! Aiemmin jalkani ja pohkeeni olivat liian isot, että en saanut saapikkaita jalkaani tai niiden vetoketju ei mennyt kiinni.

Vuoden alusta vyötäröltä on myös lähtenyt senttejä ja kiloja on onneksi lähtenyt sen verran, että kohta olen takaisin siinä, mihin juuri ja juuri pääsin viime keväänä mutta missä en ihan pystynyt pysymään. Eli joulukilot on hävitetty!

Makean himokin on hillinnyt, kun olen lisännyt proteiinia ruokavalioon. Lasken myös kaloreita, minkä avulla makean himo on myös hilliintynyt sillä, kun tajusin, kuinka paljon kaloreita herkut sisältää, enkä halua tuhlata kaloreitani. Eli paljon paremmin menee mutta viikonloput ovat vielä heikkous.

Tavoitteita ja kokemuksia

En todellakaan ole mikään expertti painonpudotuksessa ja olen huomannut, että kaikki tavat eivät sovi kaikille. Oma tapa pudottaa painoa täytyy itse löytää ja se voi viedä aikaa.

Itsellä kun on tavoitteena melko massiivinen painonpudotus, olen todennut, että minun kohdallani sen pitää tapahtua hitaasti mutta varmasti. Aloitin tosiaan reilu vuosi sitten Operaatio: Elämänmuutos, miksi olen sitä alkanut kutsua. Pudotin painoa viime keväänä -27kg, joskin vain -24kg pysyi poissa. Jostain syystä en saanut painoa putoamaan, stressasin ja turhauduin. Päätin pitää taukoa koko painonpudotuksesta, sillä siitä ei yksinkertaisesti tullut mitään.

Olen lukenut paljon artikkeleita painonpudotuksesta ja olen monen kanssa samaa mieltä kirjoituksissa. Yksi tärkein huomio oli, en muista kenen kirjoittama, että kehon täytyy tottua uuteen painoon. Luulen, että omalla kohdallani tulin siihen tilanteeseen, että kehoni oli totuttava olemaan yli 20kg kevyempi ja myös syömistottumusteni oli mukauduttava yli 20kg kevyemmän ihmisen ruokavalioon. Uskon, että tästä syystä paino ei enää pudonnut, koska kehoni oli sekaisin ja pisti vastaan. Joku voi väittää vastaan mutta tähän minä uskon.

Reilu puoli vuotta pidin taukoa ja paino heitteli 4kg:n paikkeilla. Eli pystyin pitämään itseni sen 20kg kevyempänä. Tarvitsin uuden kimmokkeen, uuden motivaation jatkaa operaatiota. Joulukilot saivat minut kauhistumaan ja otin itseäni niskasta kiinni.

Päätin, että tänä keväänä on operaationi toinen vaihe, jolloin tavoitteena on saada 15-20kg pois. Kevään jälkeen pidän taas taukoa ja opettelen elämään uudella painollani, uudella ruokatottumuksillani.

Operaationi kolmas ja viimein vaihe alkaa viimeistään 2016 vuoden alusta, jolloin minun pitää saada viimeiset muutamat kilot pois, ne vaikeimmat kilot. Ja kiinteyttää vartaloani. Kahden vuoden, kahden operaationi vaiheen jälkeen olen toivon mukaan pudottanut hieman yli 40kg ja sen jälkeen alkaa hienosäätö.

En ole aikaisemmin kertonut suoraan maksimipainoani mutta varmasti teksteistä on pystynyt jotain päättelemään, minkälaisesta urakasta on kyse. Aluksi minua hävetti kertoa, mihin painoon olin itseni päästänyt, enkä halunnut paljastaa sitä kuin vasta tavoitteeni saavutettua. Mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että minun on paljon helpompi pudottaa painoa, kun ihmiset oikeasti tietävät, minkälaisesta vaarallisesta tilanteesta olen lähtenyt ja kuinka paljon olen oikeasti jo saavuttanut.

Eli eletään vuotta 2013 ja loppusyksystä käyn viimein vaa'alla. Vaaka näyttää muutaman gramman yli 122kg. Luit oikein, 122kg. Vaikka kukaan ei usko minua, kun olen numerosta joillekin kertonut. Kukaan ei ole pitänyt minua niin isona.

Olen 173cm pitkä ja minun pitäisi painaa 73kg. 75kg on jo painoindeksin mukaan lievää ylipainoa. Mikäli suorittaa matemaattisen laskutoimituksen, minun piti tuolloin lähteä pudottamaan melkein 50kg. Toki painonpudotuksen alkuvaiheessa luulin vielä olevani 175cm ja asetin tavoitteekseni 80kg, mutta silloin 40kg:n painonpudotus tuntui helpommalta kuin 50kg:n.

Ja nyt elämme vuoden 2015 alkua ja paino on 97kg eli painonpudotusta -25kg. Olen siis melkein ottanut muutaman kilon takapakkini kiinni. Jouluna paino pääsi 104kg:oon. Ja kovaa vauhtia mennään! Toivon olevani kesään mennessä vähintään 85kg. 80kg on päätavoitteeni mutta olen tyytyväinen myös 85kg.

Olen tosiaan jatkanut kaloreiden laskemista, enkä enää tarvitse yhtä paljon ruokaa mitä aikaisemmin. Yritän olla syömättä itseäni liian täyteen ja ähkyyn, jotta vatsalaukkuni suurene. Juon paljon vettä ja vihreää teetä, olen jättänyt paljon herkkuja ja alkoholia pois. Vain jos olen säästänyt kaloreita ja kalorit sallivat herkuttelun, minä herkuttelen.

Laitan jossain kohtaa yhden esimerkkiviikkoni tänne blogiin ja miten olen kalorit laskenut. Itse lasken ihan Wordin taulukolla, koska en ole vielä kokenut mitään netin kalorinlaskuohjelmaa itselle sopivaksi ja vaivattomaksi. Siitä näkisin, syönkö varmasti oikein mutta oma systeemi tuntuu niin paljon helpommalta. Onko suosituksia?

Tauko loppu nyt!

Puolen vuoden tauko kuulumisissa...

Tämä on lähinnä tarkoittanut sitä, että mitään muutosta parempaan ei painonpudotus-rintamalla ole kuulunut. Väsyin kevään jälkeen tosissani painonpudotukseen ja siihen, että paino tyssäsi täydellisesti. Kesällä minulla tosiaan oli älytön sairastelukierre ja syksyllä alkoivat sekä pimenevät päivät että työstressi vaikuttaa mielialaani. Niimpä tein tietoisen päätöksen, että pyrin pitämään painoni paikoillaan ja jatkamaan, kunhan kohta on oikea.

Syksyllä tuli pari kiloa lisää keväältä ja muuten se pysyi paikoillaan aina jouluun asti, jolloin kerrytin herkkukiloja vähän turhaakin. Luultavasti herkkukilot olivat kuitenkin nestettä, sillä melkein kaikki lähtivät viikossa pois.

Olen palannut pitämään ruokapäiväkirjaa ja laskemaan kaloreita, mitä tein keväällä hyvin tuloksin. Kyseessä ei ole mikään uuden vuoden lupaus vaan tämä on minun painonpudotusprosessini jatkumista. Olen toisaalta todella iloinen, että jouluna ja herkuista tuli kerrytettyä noin paljon lisäkiloja, sillä vaadin jonkinlaisen herätyksen. Olin todella pitkään syksyllä vain tyytyväinen kevään saavutuksiini, enkä oikein saanut mitään aikaiseksi. Nyt koin taas todellisen herätyksen ja totesin, että nyt täytyy taas opetaation jatkua.

Painonpudotus tapahtuu muutenkin hitaasti, jotta se olisi pysyvää. Siksi olen aina keväisin päättänyt pudottaa selvästi enemmän ja loppuvuoden pitää painon siinä ja opetella tasapainoittelua. Tämä on oikea ratkaisu minulle, sillä painoa pitäisi niin huimasti pudottaa.

Muutimme myös omaan asuntoon tuossa loppu vuonna ja se aiheutti myös paljon kaikenlaista stressiä, mielialavaihtelua ja kuntoilun poisjäämistä. Nyt olemme kuitenkin löytäneet uuden salin meidän alueelta, missä olen ahkerasti alkanut käydä!

Eli tämän kevään avainsanat: salilla käynti, ruokapäiväkirja ja ajoittain kaloreiden laskeminen. En aio koko kevättä laskea kaloreita vaan niiden laskeminen tulee aina olemaan potku eteenpäin ja silloin kun en ymmärrä, miksi paino ei putoa, otan kalorien laskemisen taas käyttöön.

Terveellisen ruokavalion opetteleminen ei ole ihan niin helppoa, mitä olen kuvitellut. Löysin myös Facebookin kautta toisen nuoren naisen, jonka tarina on melko samanlainen minun kanssani ja hänen kanssaan vaihdamme vinkkejä ja kuulumisia, josko tämä lähtisi paremmin vertaistuen kanssa liikkeelle!

Kuulumisia

Viime viikkojen aikana on tapahtunut paljon, mikä on vaikuttanut myös painonpudotukseen. Olimme toukokuun lopulla kaksi viikkoa Japanissa ja olin päättänyt Osakan ollessa ruokapääkaupunki olla murehtimatta ruoasta ja syömisestä. Matkan aikana tulikin muutama kilo lisää, mistä en ottanut stressiä.

Jo ennen matkaa sairastuin flunssaan ja olin myös matkan aika kipeänä. Tässä puolitoista kuukautta olen ollut sairastelukierteessä ja saanut flunssan toisensa jälkeen, virallinen lääkärintodistus on tällä hetkellä keuhkoputkentulehdus. En yksinkertaisesti jaksanut ainaisessa sairastelussa tarkkailla syömisiäni ja päästin itseni herkuttelemaan. Painoa kertyi taas pari kiloa lisää.

Painonpudotuksen yhteydessä puhutaan usein "dieettilomasta" eli joskus täytyy olla miettimättä ja stressaamatta painonpudotusta. Näin päätinkin tehdä, sillä minulle ehti tulla painon putoamisesta ja vaa'alla käymisestä pakkomielle. Eli olin todella tyytyväinen, että pääsin mielessäni siihen tilaan, että "olen jo pudottanut paljon painoa ja pääsen varmasti tavoitteeseeni".

Nyt kun minusta tuntuu, että kahden antibioottikuurin jälkeen alan jo tervehtymään, palaan takaisin painonpudotuksen ja liikunnan pariin.

Jo ennen Japanin matkaa aloin pitää ruokapäiväkirjaa kahden viikon aikana, jotta saan painon varmemmin putoamaan. Kahden viikon ajan pidän pienempää päivittäistä kalorimäärää, jotta paino lähtee kunnolla alaspäin.

Sain myös personal trainerilta uuden ohjelman, minkä avulla painonpudotus ei ole ihan ollut samaa, mitä vanhalla ohjelmallani. Olenkin päättänyt kymmeneksi viikoksi palata takaisin vanhan ohjelmani pariin.

Katsotaan, miten tästä eteenpäin lähtee! Laittelen lähiviikkoina vinkkejä ruokavaliosta ja ruoista, mitä kannattaa syödä.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Paino ei putoa?

Olen selvästi kohdannut uuden seisahdus-/jumitus-/tasannevaiheen, miksi ikinä sitä halutaan kutsua. Viimeksi jumitin painon kanssa vuoden vaihteessa, kun olin saanut 10kg pois. Nyt olen melkein saanut 20kg pois ja jumitus on jälleen tullut vierailemaan.

Jumitusvaihe on se ikävin vaihe painonpudotuksessa, kun on saanut painoa putoamaan, lisännyt liikuntaa ja muuttanut ruokavaliota. Hyvä draivi päällä ja tekee kaiken oikein, mutta silti paino ei hievahdakaan.

Siksi onkin tärkeää kirjoittaa ja puhua näistä jumitusvaiheista. Keho koittaa pitää kiinni saavutetusta painosta eli keho yrittää tottua uuteen painoon ja uuteen aineenvaihduntaan.

Totta kai jumitusvaihe masentaa ja olon tuntee pettyneeksi. Vaikka olen käynyt tämän vaiheen läpi, ei se tee siitä yhtään helpompaa.

Elimistö tekee biologisen vastareaktion laihduttamisyritykselle ja estääkseen lisäpainonpudotuksen. Laihtumisen jälkeen ihminen ei enää tarvitse yhtä paljon energiaa kuin aikaisemmin, sillä kevyemmän kehon ylläpito ei vie niin paljon kaloreita. Ruokavaliota pitää muuttaa kevyempään suuntaan, jotta paino alkaa jälleen laskea.

Painonpudotuksen aikana paino siis tasaantuu automaattisesti, kun keho ottaa kiinni menetettyjä kiloja. Väitetään, että jokaista 10kg kohti ihminen tarvitsee noin 300-400kcal vähemmän, minkä takia päivittäistä energiamäärää pitää selvästi laskea, mitä enemmän laihtuu. 

TOP10: Tärkeitä kohtia painonpudotuksessa

1. Liikunta
   Muista liikkua monipuolisesti eli hyötyliikuntaa, kuntoharjoittelua ja aerobista liikuntaa, mutta niitäkin monipuolisesti. Liikkuminen olisi suotavaa useampana päivänä,.
2. Tarpeeksi ravintoa
   Kehoa ei saa päästää säästöliekille eli liiallinen paastoaminen ei laihduta vaan näännyttää kehoa. Mikäli on 5:2-ohjelmalla, paastopäivät ovat max. 2 kertaa viikossa, eikä peräkkäisinä päivinä. Sopiva syömisväli on 3-4 tunnin välein mutta kohtuudella.
3. Liikaa nestettä
   Kehoon on voinut kertyä liikaa nestettä, mikä kertoo esimerkiksi liiallisesta suolankäytöstä. Suosi kahvia, vihreää teetä, vettä.
4. Liikaa hiilihydraatteja
   Ihmiset syövät liikaa hiilihydraatteja ei proteiinia tai rasvaa. Hiilihydraattien tehtävä on tuottaa energiaa ja ongelmia syntyy usein juuri siksi, että useimmat ihmiset syövät enemmän energiaa kuin he voivat polttaa. Näin ylimääräiset hiilihydraatit muuttuvat kehossa rasvaksi ja ihminen lihoo. Paras hetki syödä hiilihydraattipitoista ruokaa on välittömästi harjoittelun jälkeen, jolloin kehon energiavarastot ovat pienet.
5. Liikaa sokereita
   Vaikka on löytänyt kevyen ruokavalion, voi sinne päästä huomaamattomasti liikaa sokereita. Vältä mehuja, virvoitusjuomia, maustettuja jogurtteja. Suosi sen sijaan lihaa, vihanneksia, täysjyvää, kananmunaa, hedelmiä ja maitotuotteita, joita ei ole makeutettu.
6. Liian paljon rasvattomia ruokia
   Vaikka täysrasvaisissa ruoissa on enemmän kaloreita, ne pitävät pidempään kylläisenä kuin vähärasvaiset ruoat. Kylläisyys vähentääkin seuraavan aterian kalorimäärää. Rasvattomia ruokia usein myös erehtyy syömään enemmän.
7. Aikalisä - dieettiloma
   Joskus painonpudotuksestakin on otettava lomaa, minkä jälkeen se lähtee taas sujumaan. Kannattaa pitää viikko tai kaksi lomaa laihdutuksesta ja olla kokonaan miettimättä tai murehtimatta sitä, älä kuitenkaan sorru mässäilemään holtittomasti. Salli itsesi nauttia ja palaa sen jälkeen hyvin mielin takaisin painonpudotuksen pariin.
8. Stressi
   Stressihormonien myötä keho pitää rasvoista kiinni entistä tiukemmin. Varsinkin vaarallisen vatsaontelon sisäisen rasvan tiedetään tällöin lisääntyvän. Pitkään kestänyt stressi aiheuttaa kortisolikertymän, joka kerryttää rasvaa erityisesti keskivartaloon. Mikäli elämäntilanteessa on joitain muita hankalia stressin aiheita, kannattaa ottaa laihdutuksen suhteen väljemmät tavoitteet.
9. Univaje
   Univajeesta kärsivät ihmiset tuntevat itsensä nälkäisemmiksi, vaikka söisivät yhtä paljon kuin aiemminkin. Lisäksi laihduttaminen univajeen aikana syö lihasmassaa, sillä sen määrä vähenee jopa puolet nopeammin huonosti nukkuvilla laihduttajilla. Varmista, että nukut vähintään seitsemän tuntia yössä ja tunnet itsesi virkeäksi aamulla.
10. Liiallinen herkuttelu
    Helposti herkuttelut sallitaan viikonloppuisin, jolloin helposti tulee liikaa syötyä herkkuja ja mahdollisesti myös juotua alkoholia. Alkoholi on todella iso kaloripommi. Sanotaan, että kerran viikossa juominen lihottaa enemmän kuin pienemmän määrän nauttiminen useammin. Viikonloppuisin herkuttelu saattaa kasvattaa päivittäista energiamäärää liiallisuuksiin. Mikäli viikonloppuisin herkuttelee ylimalkaisesti, kannattaa herkkuja syödä vähän pitkin viikkoa, mikäli se estää liiallisen herkuttelun.

Lähteet: Keventäjät ja Tohtori.fi

Painoindeksistä

Painoindeksi (body mass index, BMI) kertoo pituuden ja painon suhteesta. Se soveltuu käytettäväksi aikuisväestölle, ei esimerkiksi lapsille, nuorille tai vanhuksille. Painoindeksi ei myöskään anna tietoa rasva- tai lihaskudoksen määrästä kehossa. Voit laskea oman painoindeksisi esimerkiksi täällä.

Oxfordin yliopiston numeerisen analyysin professori Nick Trefethenin mukaan nykyinen laskutapa on epäonnistunut, koska se ei ota huomioon sitä, kuinka paljon enemmän massaa pitemmillä ihmisillä on luontaisesti. Hän esittää uutta kaavaa käytettäväksi. Trefethen painottaa kuitenkin, että hän on matemaatikko eikä suinkaan lääkäri. Hänen kaavansa ei pohjaa lääketieteelliseen tutkimukseen. Voit kokeilla, miten painoindeksi muuttuu uuden laskuatavan mukaan täällä.

Silloin kun aloitin painonpudotuksen eli 9/2013 painoindeksini läheni sairaalloista lihavuutta mutta pysyi juuri ja juuri vaikean lihavuuden asteikolla. Painoindeksini tällä hetkellä 2/2014 on noin puolivälissä merkittävää lihavuutta ja tavoitteena on kesän alkuun mennessä päästä lievän lihavuuden asteikolle.

Kertooko painoindeksi kuitenkaan koko totuutta? Onko sopiva paino todellakin katsottavissa asteikosta?

Itse olen lähtenyt tekemään elämänmuutosta, mihin kuuluu tällä hetkellä painonpudotus ja painonhallinta. Pidän kg-kalenteria, jotta tiedän kuinka paljon olen pudottanut painoa, olen alkanut pitää blogia, jotta voin jakaa painonpudotuskokemuksiani... olen myös huomannut käyväni vaa'alla aivan liian usein, joka päivä. Sopiva väli vaa'alla käymiseen olisi viikon välein ja sekin maksimissaan.

Minulle alkaa tulla painosta ja painonpudotuksesta pakkomielle. Se ei tietysti tarkoita sitä, että pystyisin kokonaan jättämään herkut ja viettäisin kaiken ajan kuntosalilla ja liikkuen. Masentelen ja angstailen syömisiäni sitten myöhemmin.

Tärkeintä olisi, että itse on tyytyväinen siihen, miltä näyttää peilissä. Vielä tärkeämpää on, että on tyytyväinen omassa vartalossaan. Että on hyvä olla.

Mielestäni painoindeksin pitäisi olla suuntaa antava ja motivoida ihmisiä pudottamaan painoa. Ylipainolla on kuitenkin niin paljon terveydellisiä haittavaikutuksia, että on tärkeää saada se alas.

Seuraavassa tekstissä pohdin hieman ulkonäköpaineita, mitä kohtaamme päivittäin.

Se tunne, kun ~

Painonpudotus on tällä hetkellä -15kg ja tänä vuonna paino on pudonnut aika sujuvasti. Viime vuonna ja vuoden vaihteessa minulla oli todella monta niin sanottua "jumituskohtaa" eli paino pysähtyä melkein kahden kilon välein aina pariksi viikoksi, eikä oikein suostunut putoamaan.

Tämä kyllä harmitti ja masensi. Se ei kuitenkaan saanut minua luovuttamaan!

Se, että paino pysyy paikallaan, tarkoittaa yleensä sitä, että keho tottuu painonpudotukseen ja uuteen painoon. Keho totuttelee myös parannettuun ruokavalioon, ruoansulatukseen ja liikuntaan. Eli tavallaan se on ihan hyvä, että paino vähän väliä seisahtuu, sillä se tarkoittaa sitä, että paino ei myöskään nouse yhtä helposti enää sen pisteen yli.

Nyt kuitenkin iloitsen sujuvasta painonpudotuksesta. Tällä hetkellä, vaikka yhä on selvää ylipainoa, olo on todella hyvä. Olo tuntuu kevyeltä, puhtaalta, voimistuneelta ja hyvinvoivalta. Tietenkin, kun olen päässyt sairaalloisen ylilihavuuden kategoriasta pois.

Kun nostelen salilla painoja, painonpudotus todella konkretisoituu. Joku oli jättänyt penkkiin 15kg:n painot ja minun piti korjata hänen jälkensä, sillä halusin mennä penkkiin tekemään omaa treeniä. Kun siirsin 15kg:n painoja pois tangolta ja pitelin sitä painoa käsissäni, tuntui siltä kuin salama olisi iskenyt kirkkaalta taivaalta.

15kg tuntui niin painavalta. Ja silloin tajusin, että tällaista ylipainoa olen tähän asti kantanut mukanani. Eli ei ihme, että olo on niin paljon parempi tällä hetkellä.

Pieni masentava puoli siinä oli se, että tajusin myös kuinka paljon painoa minulla on vielä pudotettavana... mutta masennuksen hetki ei kestänyt kauan, sillä nyt minulla on sellainen tunne, että pystyn tähän painonpudotukseen!

Minä pääsen tavotepainooni.

Toisaalta tavoitepainon ajatteleminen saa minussa ristiriitaisia ajatuksia. Sillä olen aina ollut ylipainoinen, aina minulla on ollut enemmän tai vähemmän ylipainoa. Miltä se tuntuukaan olla normaalipainossa? Miltä näytänkään, kun ei ole ylipainoa?

Tavoitetta odottaessa!

Ennen tavoitetta minulla on kuitenkin välitavoitteita ja ne pitää vielä saavuttaa. Se tekee painonpudotuksesta selvästi helpompaa.

Kuntoilu ja painonpudotus

Itselle sopivan kuntoiluohjelman löytäminen voi viedä aikaa ja sen vuoksi kannattaakin kokeilla erilaisia ohjelmia oikean löytämiseksi. On tärkeää kuitenkin muistaa, että kuntoilun tukena on aina oikeanlainen ruokavalio ja yhdessä ne tukevat toinen tosiaan sekä antavat parhaan mahdollisen tuloksen.

Kannattavinta on treenata koko kehoa ja monipuolisesti, eikä tehdä yksipuolista harjoittelua. Erityisen tärkeää on juoda riittävästi vettä. Ennen kuntosalitreeniä tulee lihakset lämmitellä hyvin, että ne eivät revähdä treenin aikana. Hyvän lämmittelyn tekee esimerkiksi kuntopyörällä tai juoksupyörällä, noin 5-10 minuuttia. Kaikki liikkeet on myös tehdä lämmittelysarjana itselle kevyillä painoilla. Muista venytellä ennen ja pari tuntia treenien jälkeen.

Aerobinen harjoittelu on kohtalaisen raskasta ja pitkäkestoista, kuten kuntopyörällä ja juoksumatolla oleminen. Se eroaa lämmittelystä siinä, että lämmittelyssä syke ei kohoa liikaa ja teho on maltillisempaa. Aerobisessa harjoittelussa sykkeen kuuluu kohota ja harjoittelun täytyy olla tehokasta. Mikäli hiki nousee kunnolla, tietää tekevänsä kunnon harjoittelua.

Aerobinen harjoittelu kannattaa jakaa eripäiville lihaskuntotreenin kanssa. Lihaskuntotreeniä saa maksimissaan tehdä joka toinen päivä. Kun lihaksia on ensin salilla ärsytetty, ne kasvavat levossa. Kuntoiluohjelmassa on tärkeä pitää myös välipäiviä, jotta lihakset saavat palautua kokonaan rasituksesta. Kun lihasmassasi lisääntyy, myös kalorikulutus lisääntyy, jolloin painonhallinta on helpompaa.

Lihaskuntotreenissä kannattaa noudattaa vähintään kaksijakoista ohjelmaa (itse teen kolmijakoista), missä eri lihaksille on varattu niin sanotut omat päivät. Tällöin lihaksilla on myös pidempi aika palautua edellisestä treenistä, kun treenipäivät vaihtelevat.

Jatkuva liikkuminen helpottaa painonhallintaa ja laihdutusta. Parasta olisi löytää itselle sopiva viikko-ohjelma ja mielekäs ohjelma tietylle päiville. Vähäinenkin liikunta on aina kotiin päin. Lepo- ja palautuspäiviä ei kuitenkaan saa unohtaa. Muutaman kuukauden välein olisi hyvä pitää kokonainen lepoviikko kuntosalilta, jotta kovaa kuntosalilla treenaavat eivät joutuisi ylikuntoon.

Jokainen viikko on myös omanlaisensa, eikä joka viikko välttämättä pysty käymään yhtä usein kuntosalilla. Tärkeää ei ole se, kuinka usein pääsee kuntoilemaan, vaan se että siitä on tullut osa elämäntapaa. Yhtenä viikkona kuntoiluun on aikaa viisi päivää ja toisena vain yksi. Se on elämää.

Kaikkialta löytyy nykyään erilaisia kuntosaliohjelmia. Monessa tehdään yhtä liikettä kolme sarjaa, missä jokainen sarja sisältää 8-15 toistoa.

Tässä minun viikko-ohjelmani, mitä noudatan siltä osin kuin pystyn. 

Ensin kuntotreeni:

Kannattaa katsoa liikkeet ja liikeradat tältä sivustolta, että teet liikkeet varmasti oikein: http://www.sportyplanner.fi/liikkeet. Sivuston avulla pystyt myös kehittämään itsellesi sopivan kuntotreenin, mikäli jotkut liikkeet eivät sovi sinulle.

Aerobinen liikunta voi olla ihan mitä tahansa itselle sopivaa aina siivouksesta lenkkeilyyn. Aerobista liikuntaa teen niin usein, kun ehdin, maksimissaan kolme kertaa viikossa, että pystyn pitämään myös yhden lepopäivän. 

Itse teen vaihtelevasti tasaisesta liikkumisesta erilaisiin intervalliharjoitteluihin. Esimerkki tästä on: 5-10min lämmittelyä, 2-3min asteittaista tehon lisäämistä, 5-7min erittäin hengästynyttä liikuntaa (ei maitohapoilla), 2-3min tauko tai rauhallista liikkumista ja toistan tämän kolme kertaa, minkä jälkeen rauhoittuminen 5min.

Joskus saatan aamulla tehdä lyhyen aerobisen harjoittelun ja vielä työpäivän jälkeen kuntotreenin. Aamuliikunnalla on sanottu olevan vaikutuksia jaksamiseen (päivä lähtee hyvin käyntiin liikunnalla) ja kuulemma silloin polttaa kaloreita parhaiten.

Tämänhetkinen tilanne

Viime syyskuussa sain tarpeeksi vararenkaistani ja päätin, että nyt on pakko tehdä jotain. Aloin käydä ahkerammin kuntosalilla ja kunnostin ruokavaliotani.

Ruokavaliooni tein muutoksia mutta en liian suuria, sillä painonpudotuksen pitäisi tällä kertaa olla pysyvää. En aio tehdä sitä virhettä, että jätän kaikki herkut ja päästyäni tavoitepainoon, alan taas syödä niitä ja se tarkoittaa lihoamista. Haluan laihtua ja samalla syödä kohtuudella myös herkkuja. Kohtuus onkin avainsana. Olen myös pääosin jättänyt herkut viikonloppuun. Pyrin myös syömään säännöllisesti ja jättämään napostelut sikseen. Yritin myös saada päähäni sen, että vaikka jotain tekee mieli, ei se tarkoita sitä, että minulla on nälkä.

Painonpudotuksen alussa olen myös käyttänyt tukena valmisteita Konjak, Obesimed ja Chili Burn. Konjak ja Chili Burn lisäävät aineenvaihduntaa ja Obesimed hillitsee näläntunnetta. Niitä ei suositella käytettäväksi kuin kuuriluontoisesti eli koko ajan niitä ei saa syödä.

Jouluna en olettanut painonpudotuksen menevän normaalisti vaan tein tavoitteekseni, että lisäkiloja ei joulun aikaan tulisi. Paino ei noussutkaan jouluna ja uutena vuotena kuin ehkä 500g, mikä ei mielestäni ole paljon. Tämä painonpudotus on kuitenkin elämäntapamuutos, eikä mikään laihdutuskuuri, joten en halua ottaa liikaa stressiä kaikesta.

Viime syksynä onnistuin pudottamaan painoani 10kg. Liikapainoa on kuitenkin tullut vuosien aikana todella paljon lisää eli laihduttamani kilot näkyvät tällä hetkellä ehkä hieman vatsassa, mutta muuten ei ole niin selkeää muutosta tapahtunut.

Tavoitteenani on päästä kesään mennessä lähelle tavoitepainoa ja viimeistään syksyllä olla tavoitepainossani. Kesällä kuitenkin tulee lomailtua ja syötyä jäätelöä, mitä en halua kieltää itseltäni, joten siksi laitoin tavoitepainon saavuttamisen syksyyn. Olemme myös lähdössä mieheni kanssa toukokuussa Japaniin ja haluan siihen mennessä näyttää hyvältä matkakuvissa.

Kun olen päässyt tavoitepainooni, voin kertoa mikä oli lähtöpainoni painonpudotuksessa. Tällä hetkellä vain minä, mieheni ja työterveyshoitaja tietävät sen. Vielä en pysty sitä muille kertomaan.

Painonpudotuksessa tulee aina sellaisia ajankohtia, että paino ei vain yksinkertaisesti putoa. Mutta se usein tarkoittaa sitä, että keho alkaa tottua nykyiseen painoon ja hakee oikeaa energiansaantia. Eli en laita mitään tavoitteita sille, kuinka monta kiloa viikossa tai kuukaudessa pitäisi pudota. Kunhan putoaa.

Tulevissa päivityksissä kerron hieman omasta ruokavaliostani ja kuntosaliohjelmastani.

Mistä kaikki alkoi

Kun olin lukiossa viimeistä vuotta vuonna 2008, onnistuin pudottamaan painoani -15kg noin puolessa vuodessa Painonvartijoiden avulla. Olin todella omistautunut painonpudotukselle ja tein paljon töitä sen eteen. Lukio päättyi ja aloitin syksyllä uudessa koulussa monien satojen kilometrien päässä kotoa. Kolmen ja puolen vuoden aikana pyrin ylläpitämään liikuntaa mutta oma koti ja vapaus sai aikaiseksi sen, etten tarkkaillut syömisiäni. Opiskelujen aikana tapasin myös nykyisen mieheni ja seurustelun myötä tapahtui lisää muutoksia ruokavaliossani. Aloin käydä baareissa, mitä en ollut ennen pahemmn tehnyt, ja lihoin alkoholista. Yhdessä poikaystävän kanssa oli myös kiva herkutella mutta liikuntaa ei juuri ollut.

Kaikki 15kg ja enemmän tulivat hitaasti mutta varmasti takaisin. Tuntui siltä kuin kaikki nuo kilot olisivat tullut näkyviin yhtenä päivänä. Vaakani toimi patterilla ja minulla ei ollut pattereita ollut vaa'assa pitkään aikaan eli en ollut voinut kauhistua aikaisemmin painon noususta.

Muutaman vuoden ajan yritin motivoitua painonpudotuksesta mutta aina tapahtui jotain, minkä takia pudotus ei vain lähtenyt käyntiin. Olen hyvin vahvasti tunnesyöjä eli kun koen surun tunteita, syön suruuni. Olen myös suuri rohmu eli syön syön syön syön, kunnes ei ole enää mitään mitä syödä.

Painon nousuun vaikutti myös työni seurakunnassa, missä minulla oli työajaton työaika eli säännöllisyys syömisessä ei ollut oikein mahdollista. Minulla oli myös paljon leirejä, missä tarjottiin viidesti päivässä tukevat ruoka-annokset kaikkine herkkuineen. Minulle tuli myös tavaksi hakea jotain herkkuja töihin ja leireille, koska epäsäännöllisyys elämässäni vaikutti vahvasti tunne-elämääni.

Syksyllä 2013 löysin motivaation kipinän mielenkiintoisesta lähteestä eli cosplaysta. Olen cosplayta harrastanut jo vuodesta 2007 asti ja loppujen lopuksi se on hyvin ulkonäköpainoitteinen harrastus. Aloin vihata cosplaykuvia, mitä minusta otettiin, sillä näytin liian leveältä verrattuna hahmoihin, joiksi olin pukeutunut ja muutenkaan en halunnut katsella kuvia itsestäni.

Eli lopulta motivaation kipinän sytytti minulle rakas harrastukseni. Sen jälkeen sain motivaatiota myös siitä, että haluan näyttää hyvältä poikaystäväni rinnalla. Hän on aina sanonut, että rakastui minuun eikä ulkonäkööni vaikka pitikin enemmän siitä, miltä näytin kun tapasimme.

Olemme poikaystäväni kanssa käyneet epäsäännöllisen säännöllisesti kuntosalilla vuodesta 2012 lähtien, nykyään todella säännöllisesti. Uskon, että painoni olisi kohonnut vielä korkeammalle, jos en olisi käynyt silloin tällöin salilla. Vasta viime vyksynä löysin kunnon motivaation kuntosalilla käymiseen ja ruokavalion remonttiin.

kuva: Keventäjät