Heinäkuun alun teksti näköjään jäänyt luonnoksiin. Luin tekstin nyt elokuun loppupuolella ja ihan hämmästyin, mitä olen kirjoittanyt. Tästä sen huomaa, miten muutosta voi tapahtua parissa kuukaudessa. Eli tässä vähän tunnelmia heinäkuun alusta:
*
Väsyttää.
Olen lomaillut kesäkuussa ja palannut takaisin töihin. Kylläpä tämä työelämä taas väsyttää. Silmät ei meinaa pysyä auki ja Juhannuksena hankittu univaje ei ole vielä korjaantunut.
Loma meni mielestäni aika hyvin. Annoin itselleni luvan syödä, herkutella, juoda ja löhöillä. Olin leirillä kesäkuun aikana ja söin taivaallisen hyvää ruokaa ihan liikaa leirikeskuksessa. Tuli Juhannus ja herkuttelin herkkuja ja grilliruokaa kun olin kuskina. Oli muutenkin lomaa ja ihmisiä ja vierailuja, mikä tarkoitti vähän lisää grilliruokaa ja herkkuja ja pitkästä aikaa alkoholin kanssa leikkimistä vähän liikaakin. Viimeinen lomaviikko oli ihanan lämmin ja helteinen, joten puistossa istuessa eväänä oli aina karkkia.
Mutta kuitenkin liikuin, enkä syönyt itseäni ähkyyn. Kuukauden jälkeen tuloksena taisi olla 0,5-1kg lisäkiloja, joten eipä se minun maailmaani kauheasti hetkauttanut. Todella hienoa, pyrinkin siihen että paino pysyisi samoissa lukemissa!
Kävimme loman aikana myös paljon kävelemässä erilaisilla luontopoluilla sekä normaalisti salilla ja juoksemassa, eli ei nyt mitään löhöilyä. Helpommin tuli toki jäätyä kotiin.
Nyt sitten takaisin työrytmiin. Yritän myös arkena välttää herkkuja ja jättää ne viikonloppuun, joskus onnistuu joskus ei.
Päätin myös rajoittaa kuntoharjoitteluani, mikä pääsi hieman lapasesta ja joskus 5 päivää putkeen kävin kuntosalilla tekemässä kuntoharjoittelua. Vähän niin kuin etukäteen varastoon, kun edessä oli Juhannus ja kaikkea muuta, milloin en päässyt salille. Hyvä idea, ehdottomasti! No ei todellakaan ollut... Vartalo ja lihaksethan siinä väsyivät.
Eli esimerkiksi tämän viikon liikkumiset:
- maanantaina 40min hölkkä
- tiistaina reilu tunnin kuntosalitreeni (+ puolen tunnin taukojumppa töissä)
- keskiviikkona 40min aerobista harjoittelua (3min porraskävelyä, 15min kuntopyörä, 15min juoksu ja 10min matolla)
- torstaina reilu tunnin kuntosalitreeni
- perjantaina
- lauantaina reilu tunnin kuntosalitreeni
- sunnuntaina rauhallista kävelyä
Ja tällä viikolla tosiaan poikkeuksellisesti en pitänyt taukopäiviä, kun viimeisellä lomaviikolla tuli hieman överisti vedettyä herkkujen sun muiden kanssa. Mutta yritin kuntosalista olevat välipäivät treenata mahdollisimman monipuolisesti ja niin, ettei kaikki päivät olleet kuitenkaan kovia treenipäiviä vaan sellaista palauttavaa liikkumista.
Paino on nyt tosiaan reilu kuukauden ollut 87kg. Kiinteytymistä on kyllä tapahtunut, sillä todella moni töissä kesäloman jälkeen ihan hätkähti, että mihin olen hävinnyt kun niin pieni olen! Se oli tosi ihana kuulla ja olin ihan innoissani!
Tilasin myös eBaysta kuvalliset legginssit ja testiksi ensin vain yhden, kun kokomerkintä oli M/L ja olin epävarma, mahtuvatko päälleni. Ja kyllähän ne mahtuivat! Toki muutama sentti saisi vielä hävitä, niin pysyvät kunnolla ylhäällä. Ovat niin liukuvaa kangasta muutenkin ja vähän ehkä pienehköt, niin jossain kohtaa saattavat vähän lantion seudulta liusua. Itse kun tykkään, että ovat jenkkakahvojen päällä, eikä alla!
*
Kuten viime tekstistä voi lukea, on paino onneksi lähtenyt laskuun. Ja uskon, että yksi suurimmista syistä on kuntosalin ja treenaamisen vähentäminen. Joku nyt ärähtää ruudun toisella puolella, että kyllä se liikunta ja treenaaminen on tärkeää! Niinhän se on, mutta ei silloin kun vetää överiksi.
Tasainen treenaaminen ja tauot kuuluvat hyvään treeniin. Suurin hyöty tulee palautumisesta. Eli tein ihan typerästi alkukesän kun yritin liikkua "varastoon". Ihan niin kuin se toimisi. Rakettitiedettä melkeimpä tämä laihduttaminen.
perjantai 28. elokuuta 2015
torstai 20. elokuuta 2015
Proteiiniherkkuja lisää
Tässä muutama proteiiniherkku, mistä olen kovasti tykännyt, edellisten lisäksi:
Terveellinen omenapiirakka
Ohje löydetty täältä
1 banaani
100 g kikherneitä
1,5 dl kaurahiutaleita
1 dl proteiinijauhetta (itse laitoin ½ vaniljaa ja ½ cookie&cream)
1 kananmuna
1 valkuainen
1 rkl kanelia
1 tl leivinjauhetta
1-2 rkl kookosöljyä
paloiteltu omena
maitoa
Sekoita tehosekoittimessa banaani, kikherneet, kaurahiutaleet, proteiinijauhe, kananmunat ja kaneli tasaiseksi massaksi. Lisää sekoittaen (ei enää tehosekoittimella) leivinjauhe, kookosöljy, paloiteltu omena ja tarvittaessa maitoa massaan.
Kaada leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja paista 180 asteessa puoli tuntia.
Pannukakku
Ohje löydetty täältä
2 kananmunaa (tai 1 kananmuna ja 1 valkuainen)
1 dl vaaleita papuja (esim. butter beans)
0,5 dl proteiinijauhetta
1 rkl kaurahiutaleita
½-1 dl nestettä (esim. maitoa)
ripaus leivinjauhetta
kardemummaa
steviasokeria
suolaa
Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi massaksi. Kaada leivinpaperilla vuorattuun vuokraan. Paista 200 asteessa 15-20min.
Terveellinen omenapiirakka
Ohje löydetty täältä
1 banaani
100 g kikherneitä
1,5 dl kaurahiutaleita
1 dl proteiinijauhetta (itse laitoin ½ vaniljaa ja ½ cookie&cream)
1 kananmuna
1 valkuainen
1 rkl kanelia
1 tl leivinjauhetta
1-2 rkl kookosöljyä
paloiteltu omena
maitoa
Sekoita tehosekoittimessa banaani, kikherneet, kaurahiutaleet, proteiinijauhe, kananmunat ja kaneli tasaiseksi massaksi. Lisää sekoittaen (ei enää tehosekoittimella) leivinjauhe, kookosöljy, paloiteltu omena ja tarvittaessa maitoa massaan.
Kaada leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja paista 180 asteessa puoli tuntia.
Pannukakku
Ohje löydetty täältä
2 kananmunaa (tai 1 kananmuna ja 1 valkuainen)
1 dl vaaleita papuja (esim. butter beans)
0,5 dl proteiinijauhetta
1 rkl kaurahiutaleita
½-1 dl nestettä (esim. maitoa)
ripaus leivinjauhetta
kardemummaa
steviasokeria
suolaa
Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi massaksi. Kaada leivinpaperilla vuorattuun vuokraan. Paista 200 asteessa 15-20min.
Kesäkuulumisia
Paljon on tapahtunut ja toisaalta tuntuu siltä, ettei juuri mitään.
Kesällä päätin olla stressaamatta painosta ja lähteä siitä liikenteeseen, että jos kesäkiloja ei tule, olen todella tyytyväinen. Eli en edes yrittänyt saada painoa putoamaan kesällä. Tuli herkuteltua ja ehkä vähän juopoteltuakin. Hienointa oli se, ettei kiloja tullut lisää!
Tuossa heinäkuun loppupuolella aloin kiinnittää vielä enemmän huomiota ruokavaliooni, kun palasin takaisin töihin ja piti taas miettiä työpäivän eväitä sun muita. Huomasin myös, että jokin ruokavaliossani turvottaa ja aiheuttaa suoliston liikatoimintaa.
Tällä hetkellä kokeilen jättää ensin laktoosin pois ja katsoa, olisiko kyseessä perinteikäs laktoosi-intoleranssi. Mikäli tämä ei onnistu, seuraavana pohdinnassa maitoproteiini. Yksi epäilyksen aihe on myös viljat. Eli ajan kanssa täytyy näitä selvitellä!
Hankaluuksia tuottaa myös välipalat, sillä olen tottunut käyttämään maitotuotteita todella paljon. Toki laktoosittomiakin versioita löytyy mutta en haluaisi liikaa luottaa maitotuotteisiin, sillä eräiden tutkimusten mukaan aikuisten ei pitäisi niin paljon käyttää maitotuotteita ja että ne turvottaa. Luin myös muutaman kirjoituksen, miten joltain oli lähtenyt jumituksen jälkeen paino putoamaan kun jätti maitotuotteet pois.
Elokuun alussa huomasinkin, että jotain vaikutusta maitotuotteiden vähentämisellä oli, sillä paino alkoi taas pudota! Toki tässä välissä oli ystävän polttarit ja miehen synttärit, mistä seurasi muutama ekstrakilo mutta ne on melkein jo pudotettu pois eli olettaisin kyseessä olevan lähinnä turvotusta.
Kesän aikana kaikki liikunta tuntui taas pakkopullalta, enkä oikein mitään jaksanut. Mutta silti kävin salilla. Jossain vaiheessa luulin, etten ole yhtään käynyt salilla kun on niin pakkopullaa, kunnes tajusin, että olenhan mä siellä silti ollut. Pakkopulla vaan saanut tuntemaan niin.
Nyt taas vähän uutta intoa. Sain kaverilta uutta ohjelmaa ja syyskuussa aloitan sen. Mies alkanut myös käydä useammin mukana salilla, mikä antanut lisää intoa myös.
Tajusin myös, kun katsoin vanhoja kuvia, kuinka paljon muutosta tänä vuonna on tapahtunut vaikka omasta mielestäni perse on ja pysyy. Tällä hetkellä siis painoa on pudonnut tämän vuoden puolella lähes 20kg.
Onneksi olen alkanut ottaa enemmän kuvia, ne kertovat totuuden! Tämä oli iloinen yllätys viime kuussa, kun tajusin kuinka paljon perse onkin pienentynyt! Ja mielenkiinnon vuoksi liitin kuvaan myös kahden vuoden takaisen kuvan.
Kesällä päätin olla stressaamatta painosta ja lähteä siitä liikenteeseen, että jos kesäkiloja ei tule, olen todella tyytyväinen. Eli en edes yrittänyt saada painoa putoamaan kesällä. Tuli herkuteltua ja ehkä vähän juopoteltuakin. Hienointa oli se, ettei kiloja tullut lisää!
Tuossa heinäkuun loppupuolella aloin kiinnittää vielä enemmän huomiota ruokavaliooni, kun palasin takaisin töihin ja piti taas miettiä työpäivän eväitä sun muita. Huomasin myös, että jokin ruokavaliossani turvottaa ja aiheuttaa suoliston liikatoimintaa.
Tällä hetkellä kokeilen jättää ensin laktoosin pois ja katsoa, olisiko kyseessä perinteikäs laktoosi-intoleranssi. Mikäli tämä ei onnistu, seuraavana pohdinnassa maitoproteiini. Yksi epäilyksen aihe on myös viljat. Eli ajan kanssa täytyy näitä selvitellä!
Hankaluuksia tuottaa myös välipalat, sillä olen tottunut käyttämään maitotuotteita todella paljon. Toki laktoosittomiakin versioita löytyy mutta en haluaisi liikaa luottaa maitotuotteisiin, sillä eräiden tutkimusten mukaan aikuisten ei pitäisi niin paljon käyttää maitotuotteita ja että ne turvottaa. Luin myös muutaman kirjoituksen, miten joltain oli lähtenyt jumituksen jälkeen paino putoamaan kun jätti maitotuotteet pois.
Elokuun alussa huomasinkin, että jotain vaikutusta maitotuotteiden vähentämisellä oli, sillä paino alkoi taas pudota! Toki tässä välissä oli ystävän polttarit ja miehen synttärit, mistä seurasi muutama ekstrakilo mutta ne on melkein jo pudotettu pois eli olettaisin kyseessä olevan lähinnä turvotusta.
Kesän aikana kaikki liikunta tuntui taas pakkopullalta, enkä oikein mitään jaksanut. Mutta silti kävin salilla. Jossain vaiheessa luulin, etten ole yhtään käynyt salilla kun on niin pakkopullaa, kunnes tajusin, että olenhan mä siellä silti ollut. Pakkopulla vaan saanut tuntemaan niin.
Nyt taas vähän uutta intoa. Sain kaverilta uutta ohjelmaa ja syyskuussa aloitan sen. Mies alkanut myös käydä useammin mukana salilla, mikä antanut lisää intoa myös.
Tajusin myös, kun katsoin vanhoja kuvia, kuinka paljon muutosta tänä vuonna on tapahtunut vaikka omasta mielestäni perse on ja pysyy. Tällä hetkellä siis painoa on pudonnut tämän vuoden puolella lähes 20kg.
Onneksi olen alkanut ottaa enemmän kuvia, ne kertovat totuuden! Tämä oli iloinen yllätys viime kuussa, kun tajusin kuinka paljon perse onkin pienentynyt! Ja mielenkiinnon vuoksi liitin kuvaan myös kahden vuoden takaisen kuvan.
torstai 9. heinäkuuta 2015
Ajatuksia ylipainosta, painonpudotuksesta ja elämästä
Toukokuulta oli näköjään jäänyt kirjoitus luonnoksiin. Päivitän sen nyt sitten tänne.
---
Olin tuossa yhtenä päivänä työterveydessä ja olin todella iloinen, kun labratulokset olivat jälleen todella hyvät. Hemoglobiini, sokeriarvot ja kolesteroli olivat hyviä, niin kuin kyllä aikaisemminkin, mistä olen aina ollut todella kiitollinen. Verenpainekin on laskenut jo aika lähelle normaalia, kiitos painon putoamisen! Tällä hetkellä se oli 138/86, kun viime keväänä se oli parhaimmillaan 142/95...
Puhuimme työterveyshoitajan kanssa painonpudotuksesta ja miten paino on kertynyt sun muusta. Silloin jotenkin minuun iski todella vahvasti se, että en oikeastaan tiedä, koska viimeksi olisin ollut normaalipainoinen. Olen aina ollut luokan isoin tyttö, joskin ihan lapsena uskon sen johtuvan hieman isommista luista. Mutta jo ala-asteen loppu puolella väitän, että ylipainoa on alkanut kertyä ja yläasteella sitä on jo selkeästi ollut.
Tuntui jotenkin niin surulliselta, että olen suurimman osan elämästäni ollut ylipainoinen, enkä tiedä elämää ilman ylipainoa, eikä aina taida tietää kehonikaan.
Minua harmittaa se, että olen saattanut päästää itseni niin pahaan kuntoon ja ärsyttää se, että olen vain pitänyt terveyttäni itsestään selvyytenä. Vasta nyt kun painoa on pudonnut yli 20kg:a, huomaan kuinka paljon parempi minun on olla selkeästi kevyempänä.
Silti joskus tulee sellainen tunne, etten koskaan saavuta tavoitettani.
Olen nyt yrittänyt enemmän tuijottaa mittanauhaa, enkä vaakaa, sillä olen pienen tauon jälkeen jälleen lisännyt salilla käymistä ja etenkin lihaskuntoa. Mikä siis tarkoittaa sitä, että vaikka läskin määrä vähenee, lihasten määrä voi nousta, minkä takia paino ei laskekaan.
Olin todella harmissani yhden viikon jälkeen, kun paino ei ollut pudonnut juurikaan mutta senttejä sen sijaan oli lähtenyt mukavasti. Ja sen takia yritin olla masentumatta. Tavoitteena on kuitenkin hyvännäköinen keho, ei pelkkä painon tuijottaminen.
Vaikka itse sanon aina, että painonpudotus ei tapahtu hetkessä, etenkään suuren ylipainon pois saaminen. Painon- ja elämänhallinta ovat vielä pidempi aikaisempia, niiden tasapainoon saattamisessa kestää. Silti joskus tuntuu siltä, että painonpudotus on loputonta...
---
Olin tuossa yhtenä päivänä työterveydessä ja olin todella iloinen, kun labratulokset olivat jälleen todella hyvät. Hemoglobiini, sokeriarvot ja kolesteroli olivat hyviä, niin kuin kyllä aikaisemminkin, mistä olen aina ollut todella kiitollinen. Verenpainekin on laskenut jo aika lähelle normaalia, kiitos painon putoamisen! Tällä hetkellä se oli 138/86, kun viime keväänä se oli parhaimmillaan 142/95...
Puhuimme työterveyshoitajan kanssa painonpudotuksesta ja miten paino on kertynyt sun muusta. Silloin jotenkin minuun iski todella vahvasti se, että en oikeastaan tiedä, koska viimeksi olisin ollut normaalipainoinen. Olen aina ollut luokan isoin tyttö, joskin ihan lapsena uskon sen johtuvan hieman isommista luista. Mutta jo ala-asteen loppu puolella väitän, että ylipainoa on alkanut kertyä ja yläasteella sitä on jo selkeästi ollut.
Tuntui jotenkin niin surulliselta, että olen suurimman osan elämästäni ollut ylipainoinen, enkä tiedä elämää ilman ylipainoa, eikä aina taida tietää kehonikaan.
Minua harmittaa se, että olen saattanut päästää itseni niin pahaan kuntoon ja ärsyttää se, että olen vain pitänyt terveyttäni itsestään selvyytenä. Vasta nyt kun painoa on pudonnut yli 20kg:a, huomaan kuinka paljon parempi minun on olla selkeästi kevyempänä.
Silti joskus tulee sellainen tunne, etten koskaan saavuta tavoitettani.
Olen nyt yrittänyt enemmän tuijottaa mittanauhaa, enkä vaakaa, sillä olen pienen tauon jälkeen jälleen lisännyt salilla käymistä ja etenkin lihaskuntoa. Mikä siis tarkoittaa sitä, että vaikka läskin määrä vähenee, lihasten määrä voi nousta, minkä takia paino ei laskekaan.
Olin todella harmissani yhden viikon jälkeen, kun paino ei ollut pudonnut juurikaan mutta senttejä sen sijaan oli lähtenyt mukavasti. Ja sen takia yritin olla masentumatta. Tavoitteena on kuitenkin hyvännäköinen keho, ei pelkkä painon tuijottaminen.
Vaikka itse sanon aina, että painonpudotus ei tapahtu hetkessä, etenkään suuren ylipainon pois saaminen. Painon- ja elämänhallinta ovat vielä pidempi aikaisempia, niiden tasapainoon saattamisessa kestää. Silti joskus tuntuu siltä, että painonpudotus on loputonta...
lauantai 30. toukokuuta 2015
Liikunnallisia ja mittauksellisia saavutuksia
Vähän tunnelmia toukokuulta!
Osallistuin siskoni kanssa Kuntovitoseen Turussa 16.5. ja siellä 10km juoksulenkille. Kipinä osallistua tapahtumaan lähti siitä, kun tammi-helmikuussa huomasin kuntosalilla, että jaksankin juosta juoksumatolla enemmän kuin 10 minuuttia! Joten, lähin maaliskuussa treenaamaan tapahtumaa varten. Aloitin 5km juoksusta, sillä kuntosalilla matka oli jo taittunut juoksumatolla. Lisäsin kilometriä noin viikon välein aina vähän enemmän kunnes sain juostua 10km. Juoksin kaksi kertaa 10km ennen tapahtumaa ja molemmilla kerroilla meni noin 1 tunti ja 15-20 minuuttia.
Kuntovitosessa sitten Pete Parkkosen johdolla lähdimme juoksuun. Kerran jouduin pysähtymään valoihin. Yhden spurtin aikana, kun halusin ehtiä valoista ennen kuin autoilijat päästettäisiin liikkeelle, astmani potkaisi kunnolla käyntiin ja viimeiset 3km olivat todella vaikeita. En ollut ottanut astmakiekkoa mukaan. Miksi? No se ei mahtunut mukaan ja ajattelin, etten tarvitse sitä.
 |
| Kuva Kuntovitosen sivuilta, kuvaaja: Valtteri Hentilä |
Pääsin kuitenkin rättiväsyneenä maaliin pari minuuttia vajaa tunnissa! Kuulin, että Pete Parkkonen juoksi lenkin 42 minuutissa eli en pidä omaa suoritustani huonona. Puhuimme jo siskon kanssa, että olisiko seuraava etappi sitten puolimaratoni!
Juokseminen on kivaa ja nautin erityisesti kun saan kuunnella musiikkia kauniissa säässä. Epäilen kuitenkin, että minulla ei ole täysin juoksutekniikka hallussa mutta ainakin pääsen eteenpäin. Minun pitää myös treenata selkä- ja vatsalihaksia enemmän, sillä en jaksa kannatella yläkroppaani juoksun aikana vaan painun kasaan, mikä on huonoksi keuhkoille.
Olen myös menossa uusiin astmatutkimuksiin, missä katsotaan hoitavan lääkkeeni annostus oikein. Rasitusastma ei muuten vaivaa mutta juoksussa keuhkot ovat niin suuressa rasituksessa, että tuntuu ikävältä. Eli toivon mukaan jatkossa juoksulenkit myös sujuvat paremmin
Kuitenkin hieno saavutus! Kuntovitonen oli myös yksi asetettu tavoitteeni ja etappini.
 |
| Ostin vihreän mekon. Kuva vääristää väriä, se on oikeasti kirkkaanvihreä. En ole aiemmin uskaltanut pitää muuta kuin mustaa päällä. Tykkään mekosta todella paljon ja näytän ihan hyvältä sen kanssa, olen superiloinen! |
Loppu toukokuussa päätin myös käydä kehonkoostumusmittauksessa. Kehonkoostumusmittauksia on monenlaisia ja mitä olen niistä lukenut, paljon niitä kritisoidaan ja niiden sanotaan olevan epätarkkoja. Itse kuitenkin lähdin sillä periaatteella mittaukseen, että haluan suuntaa antavia tietoja kehoni koostumuksesta. Mittauksesta myös sanottiin, että koska siinä arvioidaan sukupuolen, iän ja pituuden mukaan, ei tuloksia pysty oikein keskenään vertailemaan - muuta kuin omia tuloksia tietenkin!
Sen tiesinkin jo, että ylipaino nostaa painoindeksiä ja rasva-arvoja. Minulle tärkeimmät tulokset olivat kuitenkin se, että mineraalit, proteiinit ja nestetasapaino olivat kunnossa. Proteiinit olivat jopa vähän yli normaalin, mikä kertoo siitä, että olen onnistunut lisäämään proteiinia ruokavaliooni. Myös lihasmassani on suurempi kuin muilla saman ikäisillä ja pituisilla naisilla, mistä olin todella tyytyväinen! Mittauksen mukaan kädet ja jalat olivat hyvin tasapainossa keskenään, kun taas keskivartalo oli tietenkin vähän suurempi, sillä keskivartalo lihavuutta minulla selkeästi on.
Naisten keskivartalon mitta (mitattuna 2cm navan yläpuolelta) tulisi olla alle 88cm. Alkuvuodesta keskivartalon pituus minulla oli 104cm ja vuoden 2013 puolella muistaakseni yli 110cm. Tällä hetkellä se on 93cm eli en ole enää kaukana normaalimitoista!
Olen tosiaan malliltani päärynä ja suurin osa painosta on kertynyt etenkin pepun ja reisien alueelle. Koska en ottanut tarkkoja mittoja mutta vanhoja vaatteita mitattaessa, vuoden 2013 puolella pepun alue oli jotain 160cm luokkaa, kun taas tällä hetkellä se on 116cm. Eli paljon on lähtenyt pois vaikka vielä on pudotettavaa.
Ylipaino ja etenkin keskiavartalolihavuus myös tarkoittivat mittauksessa sitä, että sisäelinten ympärille kertyneen rasvan määrä oli suurempi kuin se saisi olla mutta ei mielestäni enää niin hälyttävä. Suositus oli taulukossa lähellä 100 ja minulla oli 130.
Tällä hetkellä painoindeksi on 29,1 ja tuntuu ihan uskomattomalta olla lievän ylipainon kategoriassa, kun koko operaation alussa painoindeksini oli 40,8 eli sairaalloisessa lihavuudessa. Painoindeksi ja paino tuntuvat tässä kohtaa ihan älyttömiltä ja ihmettelen yhä, miten olen voinut päästää itseni niin huonoon kuntoon...
Kehonkoostumusmittauksen jälkeen olin todella tyytyväinen siihen, että lihasmassaa oli tosiaan enemmän kuin normaalisti. Mikä myös automaattisesti tarkoittaa sitä, että minun ei tarvitse tavoitella sitä 73kg:n painoa, sillä lihakset painavat vartalossani paljon enemmän. Tämä on hyvä asia, koska alun alkaen asetin tavoitteekseni vähän yli sen, mitä painoindeksi suosittelee ja nämä tulokset tukevat päätöstäni.
Tavoitteenani on tosiaan päästä 75-77kg painoon. Siksi kahden kilon vaihtelu, että paino muutenkin elää ja liikkuu syömisten mukaan. Näin kevään loppuessa ja kesän alkaessa (koska kesäkuu = kesä) melkein saavutin tavoitteeni ja paino on 87kg. Mikä siis tarkoittaa sitä, että minulla on viimeiset 10kg pudotettavana!
 |
| Kävin kaverin luona kuvaamassa ja jostain tämä superman-asento kuvaa tämänhetkistä fiilistäni. Olo on kuin olisin superman! |
Luku tuntuu epätodelliselta. En voi uskoa, että tavoite on oikeasti jo noin lähellä! Olen tämän vuoden puolella pudottanut 15kg ja vajaa kahden vuoden aikana35kg. Onko nyt tosiaan mahdollista, että loppuvuoteen mennessä voisin olla tavoitteessani? Uskomatonta!
Toiveenani on, että syksyn aikana saisin painon 80kg:n ja sen jälkeen ottaisin personal trainerin, jonka kanssa katsomme viimeiset vaikeat kilot ja muutenkin treeniohjelman niin, että saan hyvänmallisen ja -näköisen vartalon!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)