lauantai 19. huhtikuuta 2014
tiistai 8. huhtikuuta 2014
Oma peilikuva
Vaikka painonpudotusta on jo yli 20kg, minusta tuntuu silti, että ongelma-alueet (vatsa, peppu ja reidet) eivät ole paljoakaan pienentyneet. Yhä edelleen, kun katson itseäni peilistä, minua turhauttaa, kun en itse näe muutosta.
Olen nyt muutamien vaatteideni kanssa kuitenkin joutunut toteamaan, että olen pienentynyt vaikka omat silmäni eivät sitä näe. Vakiohameeni meinaa pudota jatkuvasti eli joudun joko luopumaan siitä tai pienentämään sitä. Laitoin myös pitkästä aikaa napitettavan hameen päälle, mitä olen aikaisemmin pitänyt ns. takkina, sillä en ole saanut sitä edestä kiinni ja vaivoin vyötärön kohdalta. Nyt kuitenkin napitukset menevät kiinni ja hame itse asiassa tuntuu isolta.
Olen todella iloinen siitä, että on edes jotain konkreettista, mistä näen painonpudotuksen. Minua harmittaa se, etten näe tulosta peilistä. Näen kyllä, että suurimmat turvotuksen alueet ovat kyllä pienentyneet, mutta en näe sitä muutosta, mitä olettaisin -20kg:n kohdalla olevan.
Olen myös kuullut monelta, jotka ovat nähneet minut vasta kun painoni on lähtenyt putoamaan, että miksi minä vielä pudotan painoani ja olenhan minä ihan normaalikokoinen. Tämäkin herättää ristiriitaa oman peilikuvani kanssa. Ja toisaalta myös vaa'an kanssa.
Mielestäni onkin mielenkiintoista, miten toisen ihmisen ulkonäköä pystyy valehtelematta kehumaan mutta oman ulkonäkönsä ja vartalonsa kanssa on hyvin kriittinen. Olemme liian ankaria itseämme kohtaan?
Oman peilikuvan hyväksymiseen vaikuttaa myös paljon ulkonäköpaineet, mistä kirjoitin jo aikaisemminkin. Ulkonäköpaineet ovat todella kovat, eikä aikuisenakaan pysty niihin aina suhtautumaan järkevästi.
Salilla minua joskus turhauttaa se, että siellä olevat tytöt/naiset ovat aina viimeisen päälle laitettuja ja vielä viimeisen päälle kunnossa. Heillä on aina tiukat vähäiset vaatteet ja hiukset heiluvat kuin missäkin Maybelline-mainoksessa. Itse kun treenaan salilla naama punaisena ja hiuksien sijaan heiluvat läskit ilmassa.
Olen nyt muutamien vaatteideni kanssa kuitenkin joutunut toteamaan, että olen pienentynyt vaikka omat silmäni eivät sitä näe. Vakiohameeni meinaa pudota jatkuvasti eli joudun joko luopumaan siitä tai pienentämään sitä. Laitoin myös pitkästä aikaa napitettavan hameen päälle, mitä olen aikaisemmin pitänyt ns. takkina, sillä en ole saanut sitä edestä kiinni ja vaivoin vyötärön kohdalta. Nyt kuitenkin napitukset menevät kiinni ja hame itse asiassa tuntuu isolta.
Olen todella iloinen siitä, että on edes jotain konkreettista, mistä näen painonpudotuksen. Minua harmittaa se, etten näe tulosta peilistä. Näen kyllä, että suurimmat turvotuksen alueet ovat kyllä pienentyneet, mutta en näe sitä muutosta, mitä olettaisin -20kg:n kohdalla olevan.
Olen myös kuullut monelta, jotka ovat nähneet minut vasta kun painoni on lähtenyt putoamaan, että miksi minä vielä pudotan painoani ja olenhan minä ihan normaalikokoinen. Tämäkin herättää ristiriitaa oman peilikuvani kanssa. Ja toisaalta myös vaa'an kanssa.
Mielestäni onkin mielenkiintoista, miten toisen ihmisen ulkonäköä pystyy valehtelematta kehumaan mutta oman ulkonäkönsä ja vartalonsa kanssa on hyvin kriittinen. Olemme liian ankaria itseämme kohtaan?
Oman peilikuvan hyväksymiseen vaikuttaa myös paljon ulkonäköpaineet, mistä kirjoitin jo aikaisemminkin. Ulkonäköpaineet ovat todella kovat, eikä aikuisenakaan pysty niihin aina suhtautumaan järkevästi.
Salilla minua joskus turhauttaa se, että siellä olevat tytöt/naiset ovat aina viimeisen päälle laitettuja ja vielä viimeisen päälle kunnossa. Heillä on aina tiukat vähäiset vaatteet ja hiukset heiluvat kuin missäkin Maybelline-mainoksessa. Itse kun treenaan salilla naama punaisena ja hiuksien sijaan heiluvat läskit ilmassa.
Uudet tuulet, uudet ohjelmat
Paljon on viime viikkoina tapahtunut. Vai onko? Tai ehkä päivät ovat käyneet liian raskaiksi.
Maaliskuu oli melkeinpä yhtä tuskaa ja väkisin pakertamista. Painon putoamisen kanssa oli paljon ongelmia, ehkäpä suurin syy siihen oli taas yhden 10kg poistuminen. Muitakin niin sanottuja ongelmia oli maaliskuussa, mitkä vaikuttivat painon putoamiseen. Kahden viikonlopun ajan juhlin syntymäpäiviäni ja söin paljon herkkuja, otin tatuoinnin minkä takia en voinut käydä salilla, sairastuin flunssaan ja salikäynnit jäivät viikon ajalta kokonaan.
Juuri ja juuri sain kuitenkin painonpudotuksen pysymään -1kg/viikko. Huomasin, että pelkällä ruokavaliolla pystyn paljoon, jos vain jaksan ja itsekuria riittää.
Mahtuuhan maaliskuuhun jotain hyvääkin! Nimittäin se, mistä lupasin viime tekstin lopussa kertoa. Eli hankin itselleni personal trainerin tekemään minulle ja ongelma-alueilleni sopivan ohjelman. Trainer katsoi myös kaikki liikkeet ja liikeradat, että varmasti teen kaiken oikein, enkä:
Mutta oli kiva huomata treenin jälkeen, että olen kyllä aikaisemminkin tehnyt liikkeet oikein. Jotain hyötyä on ollut netistä ja kaikista kuntosalisivuista!
Tällä hetkellä minulle on katsottu ylä-, ala- ja koko vartalopäivät salilla sekä kuntopiiripäivä. Viime ohjelman aikana nostin isoja painoja vähillä toistoilla. Uudessa ohjelmassa sen sijaan on useita toistoja pienemmillä painoilla.
Tärkeää on vaihtelu ja monipuolisuus, jotta vartalo ja lihakset pysyvät mukana. Olen todella innoissani tästä ohjelmasta, minkä tarkoituksena on kestää 12 viikkoa. Vielä en voi sanoa, miten on lähtenyt liikkeelle, sillä flunssan takia en ole juurikaan ehtinyt käydä salilla.
Mutta tästä se lähtee! Ohjelman avulla pysyy kiinnostus ja motivaatio, kun on jotain mitä seurata ja siitä ei voi luistaa.
Maaliskuu oli melkeinpä yhtä tuskaa ja väkisin pakertamista. Painon putoamisen kanssa oli paljon ongelmia, ehkäpä suurin syy siihen oli taas yhden 10kg poistuminen. Muitakin niin sanottuja ongelmia oli maaliskuussa, mitkä vaikuttivat painon putoamiseen. Kahden viikonlopun ajan juhlin syntymäpäiviäni ja söin paljon herkkuja, otin tatuoinnin minkä takia en voinut käydä salilla, sairastuin flunssaan ja salikäynnit jäivät viikon ajalta kokonaan.
Juuri ja juuri sain kuitenkin painonpudotuksen pysymään -1kg/viikko. Huomasin, että pelkällä ruokavaliolla pystyn paljoon, jos vain jaksan ja itsekuria riittää.
Mahtuuhan maaliskuuhun jotain hyvääkin! Nimittäin se, mistä lupasin viime tekstin lopussa kertoa. Eli hankin itselleni personal trainerin tekemään minulle ja ongelma-alueilleni sopivan ohjelman. Trainer katsoi myös kaikki liikkeet ja liikeradat, että varmasti teen kaiken oikein, enkä:
Mutta oli kiva huomata treenin jälkeen, että olen kyllä aikaisemminkin tehnyt liikkeet oikein. Jotain hyötyä on ollut netistä ja kaikista kuntosalisivuista!
Tällä hetkellä minulle on katsottu ylä-, ala- ja koko vartalopäivät salilla sekä kuntopiiripäivä. Viime ohjelman aikana nostin isoja painoja vähillä toistoilla. Uudessa ohjelmassa sen sijaan on useita toistoja pienemmillä painoilla.
Tärkeää on vaihtelu ja monipuolisuus, jotta vartalo ja lihakset pysyvät mukana. Olen todella innoissani tästä ohjelmasta, minkä tarkoituksena on kestää 12 viikkoa. Vielä en voi sanoa, miten on lähtenyt liikkeelle, sillä flunssan takia en ole juurikaan ehtinyt käydä salilla.
Mutta tästä se lähtee! Ohjelman avulla pysyy kiinnostus ja motivaatio, kun on jotain mitä seurata ja siitä ei voi luistaa.
perjantai 14. maaliskuuta 2014
Väsymystä?
Tiesin kyllä, kun viime vuoden syyskuussa päätin, että haluan päästä normaalipainooni ja pudottaa kaiken muutamassa vuodessa kertyneet kilot. Tiesin, että se polku on pitkä ja mutkainen ja täynnä ylä- ja alamäkiä.
Nyt noin puolen vuoden jälkeen alkaa vaan iskeä väsymys. Ei ruokavalioon, eikä liikuntaan, niistä minä todella pidän. Vaan väsymys siihen, että en itse oikein näe tuloksia ja tuntuu, että perse ei pienene sitten millään. Tässä on vielä toiset puoli vuotta ahertamista edessä ja jotenkin se tuntuu niin väsyttävältä.
Etenkin kuluneet kaksi viikkoa ovat olleet todella väsyttäviä, sillä sain koko ajan tehdä älyttömästi töitä, että paino edes vähän laskisi. Viime tekstissä kirjoitinkin jumitusvaiheesta ja siitä, miten etenkin 10kg:n välein kehon täytyy tottua painon pudotukseen ja lasku hetkeksi jumittaa.
En jaksa miettiä, kuinka paljon paino on viikossa pudonnut ja jos ei ole pudonnut, mitä olen tehnyt väärin. En jaksa koko ajan pudottaa painoa vaan haluan päästä painon ylläpitovaiheeseen. En vain jaksa enää odottaa.
Olen nyt pudottanut 20kg ja vaikka näen jotain muutosta, silti ongelma-alueet ovat paikoillaan ja esillä. Jotenkin on sellainen olo, että muutoksen pitäisi näkyä paremmin.
Tiedän kyllä senkin, että kiinteytyminen tulee aina vähän perässä. Tiedän myös sen, että kerrytetyt kilot eivät helposti poistu juuri ongelmakohdilta ja että lihoaminen on paljon helpompaa kuin painon pudottaminen.
Suomalaiseen kulttuuriin ei myöskään kuulu toisen painon ääneen arviointi. Eli vaikka kuinka sanon ihmisille, että sanokaa vaan, jos näyttää siltä, että olen laihtunut, niin ei se auta. Hyvin harva sitä loppujen lopuksi sanoo vaikka huomaisikin. Miksi?
Ymmärrän kyllä, että halutaan olla kohteliaita, eikä sanoa kärjistetysti "olit ennen läski, oletkohan nyt laihtunut?" koska joku voi ymmärtää väärin. Olen kuitenkin avoimesti kertonut painonpudotuksesta ja siitä, että minulle saa sanoa siitä. Eli silloin ei tarvitse miettiä, pahastunko siitä, jos joku on entistä vartaloani pitänyt läskinä. Tällöin totta kai tulee sellainen olo, että sama läski sieltä peilistä katsoo kuin aina ennenkin.
No niin, nyt kun olen saanut vuodatettua masennusta ja ärsytystä, niin iloisempiin asioihin. Seuraavassa tekstissä aion kertoa, miten olen pääsemässä yli tästä väsymyksestä!
Nyt noin puolen vuoden jälkeen alkaa vaan iskeä väsymys. Ei ruokavalioon, eikä liikuntaan, niistä minä todella pidän. Vaan väsymys siihen, että en itse oikein näe tuloksia ja tuntuu, että perse ei pienene sitten millään. Tässä on vielä toiset puoli vuotta ahertamista edessä ja jotenkin se tuntuu niin väsyttävältä.
Etenkin kuluneet kaksi viikkoa ovat olleet todella väsyttäviä, sillä sain koko ajan tehdä älyttömästi töitä, että paino edes vähän laskisi. Viime tekstissä kirjoitinkin jumitusvaiheesta ja siitä, miten etenkin 10kg:n välein kehon täytyy tottua painon pudotukseen ja lasku hetkeksi jumittaa.
En jaksa miettiä, kuinka paljon paino on viikossa pudonnut ja jos ei ole pudonnut, mitä olen tehnyt väärin. En jaksa koko ajan pudottaa painoa vaan haluan päästä painon ylläpitovaiheeseen. En vain jaksa enää odottaa.
Olen nyt pudottanut 20kg ja vaikka näen jotain muutosta, silti ongelma-alueet ovat paikoillaan ja esillä. Jotenkin on sellainen olo, että muutoksen pitäisi näkyä paremmin.
Tiedän kyllä senkin, että kiinteytyminen tulee aina vähän perässä. Tiedän myös sen, että kerrytetyt kilot eivät helposti poistu juuri ongelmakohdilta ja että lihoaminen on paljon helpompaa kuin painon pudottaminen.
Suomalaiseen kulttuuriin ei myöskään kuulu toisen painon ääneen arviointi. Eli vaikka kuinka sanon ihmisille, että sanokaa vaan, jos näyttää siltä, että olen laihtunut, niin ei se auta. Hyvin harva sitä loppujen lopuksi sanoo vaikka huomaisikin. Miksi?
Ymmärrän kyllä, että halutaan olla kohteliaita, eikä sanoa kärjistetysti "olit ennen läski, oletkohan nyt laihtunut?" koska joku voi ymmärtää väärin. Olen kuitenkin avoimesti kertonut painonpudotuksesta ja siitä, että minulle saa sanoa siitä. Eli silloin ei tarvitse miettiä, pahastunko siitä, jos joku on entistä vartaloani pitänyt läskinä. Tällöin totta kai tulee sellainen olo, että sama läski sieltä peilistä katsoo kuin aina ennenkin.
No niin, nyt kun olen saanut vuodatettua masennusta ja ärsytystä, niin iloisempiin asioihin. Seuraavassa tekstissä aion kertoa, miten olen pääsemässä yli tästä väsymyksestä!
keskiviikko 5. maaliskuuta 2014
Paino ei putoa?
Elimistö tekee biologisen vastareaktion laihduttamisyritykselle ja estääkseen lisäpainonpudotuksen. Laihtumisen jälkeen ihminen ei enää tarvitse yhtä paljon energiaa kuin aikaisemmin, sillä kevyemmän kehon ylläpito ei vie niin paljon kaloreita. Ruokavaliota pitää muuttaa kevyempään suuntaan, jotta paino alkaa jälleen laskea.
Painonpudotuksen aikana paino siis tasaantuu automaattisesti, kun keho ottaa kiinni menetettyjä kiloja. Väitetään, että jokaista 10kg kohti ihminen tarvitsee noin 300-400kcal vähemmän, minkä takia päivittäistä energiamäärää pitää selvästi laskea, mitä enemmän laihtuu.
Painonpudotuksen aikana paino siis tasaantuu automaattisesti, kun keho ottaa kiinni menetettyjä kiloja. Väitetään, että jokaista 10kg kohti ihminen tarvitsee noin 300-400kcal vähemmän, minkä takia päivittäistä energiamäärää pitää selvästi laskea, mitä enemmän laihtuu.
TOP10: Tärkeitä kohtia painonpudotuksessa
- Liikunta
Muista liikkua monipuolisesti eli hyötyliikuntaa, kuntoharjoittelua ja aerobista liikuntaa, mutta niitäkin monipuolisesti. Liikkuminen olisi suotavaa useampana päivänä,. - Tarpeeksi ravintoa
Kehoa ei saa päästää säästöliekille eli liiallinen paastoaminen ei laihduta vaan näännyttää kehoa. Mikäli on 5:2-ohjelmalla, paastopäivät ovat max. 2 kertaa viikossa, eikä peräkkäisinä päivinä. Sopiva syömisväli on 3-4 tunnin välein mutta kohtuudella. - Liikaa nestettä
Kehoon on voinut kertyä liikaa nestettä, mikä kertoo esimerkiksi liiallisesta suolankäytöstä. Suosi kahvia, vihreää teetä, vettä. - Liikaa hiilihydraatteja
Ihmiset syövät liikaa hiilihydraatteja ei proteiinia tai rasvaa. Hiilihydraattien tehtävä on tuottaa energiaa ja ongelmia syntyy usein juuri siksi, että useimmat ihmiset syövät enemmän energiaa kuin he voivat polttaa. Näin ylimääräiset hiilihydraatit muuttuvat kehossa rasvaksi ja ihminen lihoo. Paras hetki syödä hiilihydraattipitoista ruokaa on välittömästi harjoittelun jälkeen, jolloin kehon energiavarastot ovat pienet. - Liikaa sokereita
Vaikka on löytänyt kevyen ruokavalion, voi sinne päästä huomaamattomasti liikaa sokereita. Vältä mehuja, virvoitusjuomia, maustettuja jogurtteja. Suosi sen sijaan lihaa, vihanneksia, täysjyvää, kananmunaa, hedelmiä ja maitotuotteita, joita ei ole makeutettu. - Liian paljon rasvattomia ruokia
Vaikka täysrasvaisissa ruoissa on enemmän kaloreita, ne pitävät pidempään kylläisenä kuin vähärasvaiset ruoat. Kylläisyys vähentääkin seuraavan aterian kalorimäärää. Rasvattomia ruokia usein myös erehtyy syömään enemmän. - Aikalisä - dieettiloma
Joskus painonpudotuksestakin on otettava lomaa, minkä jälkeen se lähtee taas sujumaan. Kannattaa pitää viikko tai kaksi lomaa laihdutuksesta ja olla kokonaan miettimättä tai murehtimatta sitä, älä kuitenkaan sorru mässäilemään holtittomasti. Salli itsesi nauttia ja palaa sen jälkeen hyvin mielin takaisin painonpudotuksen pariin. - Stressi
Stressihormonien myötä keho pitää rasvoista kiinni entistä tiukemmin. Varsinkin vaarallisen vatsaontelon sisäisen rasvan tiedetään tällöin lisääntyvän. Pitkään kestänyt stressi aiheuttaa kortisolikertymän, joka kerryttää rasvaa erityisesti keskivartaloon. Mikäli elämäntilanteessa on joitain muita hankalia stressin aiheita, kannattaa ottaa laihdutuksen suhteen väljemmät tavoitteet. - Univaje
Univajeesta kärsivät ihmiset tuntevat itsensä nälkäisemmiksi, vaikka söisivät yhtä paljon kuin aiemminkin. Lisäksi laihduttaminen univajeen aikana syö lihasmassaa, sillä sen määrä vähenee jopa puolet nopeammin huonosti nukkuvilla laihduttajilla. Varmista, että nukut vähintään seitsemän tuntia yössä ja tunnet itsesi virkeäksi aamulla. - Liiallinen herkuttelu
Helposti herkuttelut sallitaan viikonloppuisin, jolloin helposti tulee liikaa syötyä herkkuja ja mahdollisesti myös juotua alkoholia. Alkoholi on todella iso kaloripommi. Sanotaan, että kerran viikossa juominen lihottaa enemmän kuin pienemmän määrän nauttiminen useammin. Viikonloppuisin herkuttelu saattaa kasvattaa päivittäista energiamäärää liiallisuuksiin. Mikäli viikonloppuisin herkuttelee ylimalkaisesti, kannattaa herkkuja syödä vähän pitkin viikkoa, mikäli se estää liiallisen herkuttelun.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)