Liikunnallisia ja mittauksellisia saavutuksia

Vähän tunnelmia toukokuulta!

Osallistuin siskoni kanssa Kuntovitoseen Turussa 16.5. ja siellä 10km juoksulenkille. Kipinä osallistua tapahtumaan lähti siitä, kun tammi-helmikuussa huomasin kuntosalilla, että jaksankin juosta juoksumatolla enemmän kuin 10 minuuttia! Joten, lähin maaliskuussa treenaamaan tapahtumaa varten. Aloitin 5km juoksusta, sillä kuntosalilla matka oli jo taittunut juoksumatolla. Lisäsin kilometriä noin viikon välein aina vähän enemmän kunnes sain juostua 10km. Juoksin kaksi kertaa 10km ennen tapahtumaa ja molemmilla kerroilla meni noin 1 tunti ja 15-20 minuuttia.

Kuntovitosessa sitten Pete Parkkosen johdolla lähdimme juoksuun. Kerran jouduin pysähtymään valoihin. Yhden spurtin aikana, kun halusin ehtiä valoista ennen kuin autoilijat päästettäisiin liikkeelle, astmani potkaisi kunnolla käyntiin ja viimeiset 3km olivat todella vaikeita. En ollut ottanut astmakiekkoa mukaan. Miksi? No se ei mahtunut mukaan ja ajattelin, etten tarvitse sitä.

Kuva Kuntovitosen sivuilta, kuvaaja: Valtteri Hentilä

Pääsin kuitenkin rättiväsyneenä maaliin pari minuuttia vajaa tunnissa! Kuulin, että Pete Parkkonen juoksi lenkin 42 minuutissa eli en pidä omaa suoritustani huonona. Puhuimme jo siskon kanssa, että olisiko seuraava etappi sitten puolimaratoni!

Juokseminen on kivaa ja nautin erityisesti kun saan kuunnella musiikkia kauniissa säässä. Epäilen kuitenkin, että minulla ei ole täysin juoksutekniikka hallussa mutta ainakin pääsen eteenpäin. Minun pitää myös treenata selkä- ja vatsalihaksia enemmän, sillä en jaksa kannatella yläkroppaani juoksun aikana vaan painun kasaan, mikä on huonoksi keuhkoille.

Olen myös menossa uusiin astmatutkimuksiin, missä katsotaan hoitavan lääkkeeni annostus oikein. Rasitusastma ei muuten vaivaa mutta juoksussa keuhkot ovat niin suuressa rasituksessa, että tuntuu ikävältä. Eli toivon mukaan jatkossa juoksulenkit myös sujuvat paremmin

Kuitenkin hieno saavutus! Kuntovitonen oli myös yksi asetettu tavoitteeni ja etappini.

Ostin vihreän mekon. Kuva vääristää väriä, se on oikeasti kirkkaanvihreä.
En ole aiemmin uskaltanut pitää muuta kuin mustaa päällä.
Tykkään mekosta todella paljon ja näytän ihan hyvältä sen kanssa, olen superiloinen!

Loppu toukokuussa päätin myös käydä kehonkoostumusmittauksessa. Kehonkoostumusmittauksia on monenlaisia ja mitä olen niistä lukenut, paljon niitä kritisoidaan ja niiden sanotaan olevan epätarkkoja. Itse kuitenkin lähdin sillä periaatteella mittaukseen, että haluan suuntaa antavia tietoja kehoni koostumuksesta. Mittauksesta myös sanottiin, että koska siinä arvioidaan sukupuolen, iän ja pituuden mukaan, ei tuloksia pysty oikein keskenään vertailemaan - muuta kuin omia tuloksia tietenkin!

Sen tiesinkin jo, että ylipaino nostaa painoindeksiä ja rasva-arvoja. Minulle tärkeimmät tulokset olivat kuitenkin se, että mineraalit, proteiinit ja nestetasapaino olivat kunnossa. Proteiinit olivat jopa vähän yli normaalin, mikä kertoo siitä, että olen onnistunut lisäämään proteiinia ruokavaliooni. Myös lihasmassani on suurempi kuin muilla saman ikäisillä ja pituisilla naisilla, mistä olin todella tyytyväinen! Mittauksen mukaan kädet ja jalat olivat hyvin tasapainossa keskenään, kun taas keskivartalo oli tietenkin vähän suurempi, sillä keskivartalo lihavuutta minulla selkeästi on.

Naisten keskivartalon mitta (mitattuna 2cm navan yläpuolelta) tulisi olla alle 88cm. Alkuvuodesta keskivartalon pituus minulla oli 104cm ja vuoden 2013 puolella muistaakseni yli 110cm. Tällä hetkellä se on 93cm eli en ole enää kaukana normaalimitoista!

Olen tosiaan malliltani päärynä ja suurin osa painosta on kertynyt etenkin pepun ja reisien alueelle. Koska en ottanut tarkkoja mittoja mutta vanhoja vaatteita mitattaessa, vuoden 2013 puolella pepun alue oli jotain 160cm luokkaa, kun taas tällä hetkellä se on 116cm. Eli paljon on lähtenyt pois vaikka vielä on pudotettavaa.

Ylipaino ja etenkin keskiavartalolihavuus myös tarkoittivat mittauksessa sitä, että sisäelinten ympärille kertyneen rasvan määrä oli suurempi kuin se saisi olla mutta ei mielestäni enää niin hälyttävä. Suositus oli taulukossa lähellä 100 ja minulla oli 130.

Tällä hetkellä painoindeksi on 29,1 ja tuntuu ihan uskomattomalta olla lievän ylipainon kategoriassa, kun koko operaation alussa painoindeksini oli 40,8 eli sairaalloisessa lihavuudessa. Painoindeksi ja paino tuntuvat tässä kohtaa ihan älyttömiltä ja ihmettelen yhä, miten olen voinut päästää itseni niin huonoon kuntoon...

Kehonkoostumusmittauksen jälkeen olin todella tyytyväinen siihen, että lihasmassaa oli tosiaan enemmän kuin normaalisti. Mikä myös automaattisesti tarkoittaa sitä, että minun ei tarvitse tavoitella sitä 73kg:n painoa, sillä lihakset painavat vartalossani paljon enemmän. Tämä on hyvä asia, koska alun alkaen asetin tavoitteekseni vähän yli sen, mitä painoindeksi suosittelee ja nämä tulokset tukevat päätöstäni.

Tavoitteenani on tosiaan päästä 75-77kg painoon. Siksi kahden kilon vaihtelu, että paino muutenkin elää ja liikkuu syömisten mukaan. Näin kevään loppuessa ja kesän alkaessa (koska kesäkuu = kesä) melkein saavutin tavoitteeni ja paino on 87kg. Mikä siis tarkoittaa sitä, että minulla on viimeiset 10kg pudotettavana!

Kävin kaverin luona kuvaamassa ja jostain tämä superman-asento kuvaa tämänhetkistä fiilistäni.
Olo on kuin olisin superman!

Luku tuntuu epätodelliselta. En voi uskoa, että tavoite on oikeasti jo noin lähellä! Olen tämän vuoden puolella pudottanut 15kg ja vajaa kahden vuoden aikana35kg. Onko nyt tosiaan mahdollista, että loppuvuoteen mennessä voisin olla tavoitteessani? Uskomatonta!

Toiveenani on, että syksyn aikana saisin painon 80kg:n ja sen jälkeen ottaisin personal trainerin, jonka kanssa katsomme viimeiset vaikeat kilot ja muutenkin treeniohjelman niin, että saan hyvänmallisen ja -näköisen vartalon!