Olen nyt muutamien vaatteideni kanssa kuitenkin joutunut toteamaan, että olen pienentynyt vaikka omat silmäni eivät sitä näe. Vakiohameeni meinaa pudota jatkuvasti eli joudun joko luopumaan siitä tai pienentämään sitä. Laitoin myös pitkästä aikaa napitettavan hameen päälle, mitä olen aikaisemmin pitänyt ns. takkina, sillä en ole saanut sitä edestä kiinni ja vaivoin vyötärön kohdalta. Nyt kuitenkin napitukset menevät kiinni ja hame itse asiassa tuntuu isolta.
Olen todella iloinen siitä, että on edes jotain konkreettista, mistä näen painonpudotuksen. Minua harmittaa se, etten näe tulosta peilistä. Näen kyllä, että suurimmat turvotuksen alueet ovat kyllä pienentyneet, mutta en näe sitä muutosta, mitä olettaisin -20kg:n kohdalla olevan.
Olen myös kuullut monelta, jotka ovat nähneet minut vasta kun painoni on lähtenyt putoamaan, että miksi minä vielä pudotan painoani ja olenhan minä ihan normaalikokoinen. Tämäkin herättää ristiriitaa oman peilikuvani kanssa. Ja toisaalta myös vaa'an kanssa.
Mielestäni onkin mielenkiintoista, miten toisen ihmisen ulkonäköä pystyy valehtelematta kehumaan mutta oman ulkonäkönsä ja vartalonsa kanssa on hyvin kriittinen. Olemme liian ankaria itseämme kohtaan?
Oman peilikuvan hyväksymiseen vaikuttaa myös paljon ulkonäköpaineet, mistä kirjoitin jo aikaisemminkin. Ulkonäköpaineet ovat todella kovat, eikä aikuisenakaan pysty niihin aina suhtautumaan järkevästi.
Salilla minua joskus turhauttaa se, että siellä olevat tytöt/naiset ovat aina viimeisen päälle laitettuja ja vielä viimeisen päälle kunnossa. Heillä on aina tiukat vähäiset vaatteet ja hiukset heiluvat kuin missäkin Maybelline-mainoksessa. Itse kun treenaan salilla naama punaisena ja hiuksien sijaan heiluvat läskit ilmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti