perjantai 14. maaliskuuta 2014

Väsymystä?

Tiesin kyllä, kun viime vuoden syyskuussa päätin, että haluan päästä normaalipainooni ja pudottaa kaiken muutamassa vuodessa kertyneet kilot. Tiesin, että se polku on pitkä ja mutkainen ja täynnä ylä- ja alamäkiä.

Nyt noin puolen vuoden jälkeen alkaa vaan iskeä väsymys. Ei ruokavalioon, eikä liikuntaan, niistä minä todella pidän. Vaan väsymys siihen, että en itse oikein näe tuloksia ja tuntuu, että perse ei pienene sitten millään. Tässä on vielä toiset puoli vuotta ahertamista edessä ja jotenkin se tuntuu niin väsyttävältä.


Etenkin kuluneet kaksi viikkoa ovat olleet todella väsyttäviä, sillä sain koko ajan tehdä älyttömästi töitä, että paino edes vähän laskisi. Viime tekstissä kirjoitinkin jumitusvaiheesta ja siitä, miten etenkin 10kg:n välein kehon täytyy tottua painon pudotukseen ja lasku hetkeksi jumittaa.

En jaksa miettiä, kuinka paljon paino on viikossa pudonnut ja jos ei ole pudonnut, mitä olen tehnyt väärin. En jaksa koko ajan pudottaa painoa vaan haluan päästä painon ylläpitovaiheeseen. En vain jaksa enää odottaa.

Olen nyt pudottanut 20kg ja vaikka näen jotain muutosta, silti ongelma-alueet ovat paikoillaan ja esillä. Jotenkin on sellainen olo, että muutoksen pitäisi näkyä paremmin.

Tiedän kyllä senkin, että kiinteytyminen tulee aina vähän perässä. Tiedän myös sen, että kerrytetyt kilot eivät helposti poistu juuri ongelmakohdilta ja että lihoaminen on paljon helpompaa kuin painon pudottaminen.

Suomalaiseen kulttuuriin ei myöskään kuulu toisen painon ääneen arviointi. Eli vaikka kuinka sanon ihmisille, että sanokaa vaan, jos näyttää siltä, että olen laihtunut, niin ei se auta. Hyvin harva sitä loppujen lopuksi sanoo vaikka huomaisikin. Miksi?

Ymmärrän kyllä, että halutaan olla kohteliaita, eikä sanoa kärjistetysti "olit ennen läski, oletkohan nyt laihtunut?" koska joku voi ymmärtää väärin. Olen kuitenkin avoimesti kertonut painonpudotuksesta ja siitä, että minulle saa sanoa siitä. Eli silloin ei tarvitse miettiä, pahastunko siitä, jos joku on entistä vartaloani pitänyt läskinä.  Tällöin totta kai tulee sellainen olo, että sama läski sieltä peilistä katsoo kuin aina ennenkin.

No niin, nyt kun olen saanut vuodatettua masennusta ja ärsytystä, niin iloisempiin asioihin. Seuraavassa tekstissä aion kertoa, miten olen pääsemässä yli tästä väsymyksestä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti